J. P. Pulkkinen

J. P. Pulkkinen vuonna 2011.

J. P. (Juha Pekka) Pulkkinen (s. 1959 Askola)[1] on helsinkiläinen kirjailija, ohjaaja, käsikirjoittaja ja kulttuuritoimittaja.

Pulkkisen esikoisromaani Ohi liitävä enkeli ilmestyi vuonna 2004, novellikokoelma Minä, Laura ja Cary Grant vuonna 2006 ja Kaikki onnelliset perheet vuonna 2008. Syksyllä 2011 ilmestyi musiikkia ja omaelämäkertaa yhdistelevä Pieni kaistale maata.[1] Romaani Puhu Eevalle ilmestyi vuonna 2016. Vuonna 2018 Pulkkinen aloitti Vantaa-sarjan, josta on tähän mennessä ilmestynyt kolme teosta, Sinisiipi (2018), Valkoinen varis (2019) ja Lapsi punaisessa komerossa (2021). Kymmenen polkupyöräesseetä sisältävä Täydellinen keksintö (2022) valittiin Vuoden urheilukirjaksi 2022.

Vuonna 1979 Pulkkinen oli perustamassa Päät-yhtyettä ja vuonna 1983 Keba-yhtyettä, jossa hän soitti vuoteen 1985. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa kirjallisuutta ja teatteritiedettä ja valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1989.

Pulkkinen on työskennellyt Yleisradiossa vuodesta 1990. Radiossa hänet tunnetaan muun muassa ohjelmista ja radiosarjoista Timanttien jäljillä, Merkkituote, 12 kertomusta liikkeestä, Ikuiset kaupungit, Mitä polkupyörä tarkoittaa ja Television tiiliskivet[2].

Televisioon Pulkkinen on ollut tekemässä muun muassa vuonna 1999 alkanutta henkilökuvasarjaa Ammatti: kirjailija, joka on esitellyt 32 suomalaista kirjailijaa. Sarja sai vuonna 2003 tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon.[1] Pulkkinen on tehnyt yhdessä Atro Lahtelan kanssa kirjallisuutta käsittelevät dokumenttielokuvat Suomalainen Juha (2002), joka pureutuu juhuuden olemukseen Juhani Ahon teoksesta ponnistaen, ja Mika Waltari Tunturikatu 13 (2008), jossa kerrotaan miten Mika Waltarista, papin pojasta tuli itsensä ylityöllistävä menestyskirjailija.

Pulkkinen käsikirjoitti neliosaisen suomalaista huumoria käsittelevän sarjan Naurun tasavalta. Suuren elokuvatähden ja pienen pohjoisen maan kohtaamisesta kertova dokumenttielokuva Marlon Brando tuli Suomeen valmistui vuonna 2011.[1] Vuoden 2012 lopulla valmistui Pulkkisen ohjaama ja käsikirjoittama Oiva, pöytä ja Kaj Franck, jossa Oiva Toikka kertoo monivuotisesta yhteistyöstään Kaj Franckin kanssa.[3] Se voitti vuoden 2012 parhaan kulttuuriohjelman Koura-palkinnon. Toinen suomalaisen muotoilun huippua, Yrjö Kukkapuroa, käsittelevä dokumentti Yrjö Kukkapuro ja tuolin henki valmistui 2015. Vuonna 2016 valmistunut Karavaani Baobab seuraa Tuure Kilpeläisen ja Kaihon Karavaanin sekä legendaarisen senegalilaisen Orchestra Baobabin kohtaamista ja yhteisiä keikkoja kesällä 2015.

Yhdessä Pekka Laineen kanssa Pulkkinen käsikirjoitti 10-osaisen dokumenttisarjan Urheilu-Suomi (2017).[4] Se oli Kultainen Venla -ehdokkaana, palkittiin Koura-palkinnolla ja vuoden urheilukulttuuritekona Suomen urheilugaalassa. Vuonna 2021 valmistunut Politiikka-Suomi on saman työryhmän tuotantoa.[5] Se voitti mm. kaksi Kultaista Venlaa ja palkinnon vuoden journalistisesta teosta.

Kirjat

  • Pulkkinen, J. P. & Kecskeméti, Marika: Takaikkuna. Kirja vuoden jokaiselle syntymäpäivälle. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23369-2.
  • Ohi liitävä enkeli. Helsinki: Teos, 2004. ISBN 951-851-002-4.
  • Minä, Laura ja Cary Grant. Kertomuksia kuuluisuuden varjosta. Helsinki: Teos, 2006. ISBN 951-851-082-2.
  • Kaikki onnelliset perheet. Helsinki: Teos, 2008. ISBN 978-951-851-140-6.
  • Pieni kaistale maata. Neljäkymmentä vuotta, kolmekymmentä biisiä. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-335-6.
  • Puhu Eevalle. Helsinki: Teos, 2016. ISBN 978-951-851-698-2.
  • Sinisiipi. Vantaa I. Helsinki: Teos, 2018. ISBN 978-951-851-853-5.
  • Valkoinen varis. Vantaa II. Helsinki: Teos, 2019. ISBN 978-951-851-961-7
  • Lapsi punaisessa komerossa. Vantaa III. Helsinki: Teos 2021. ISBN 978-952-363-182-3
  • Täydellinen keksintö. Polkupyöräesseitä. Helsinki: Teos 2022. ISBN 9789523632714
  • Diplomaatti. Hans-Friedrich von Ploetzin eurooppalainen odysseia. Helsinki: Gummerus 2024. ISBN 978-951-24-3346-9

Televisiodokumentit

  • Ammatti: kirjailija (1999-2020)[1]
  • Suomalainen Juha (2002)
  • Mika Waltari, Tunturikatu 13 (2008)
  • Marlon Brando tuli Suomeen (2011)[6]
  • Oiva, pöytä ja Kaj Franck (2013)[7]
  • Yrjö Kukkapuro ja tuolin henki (2015)[8]
  • Karavaani Baobab (2016)[9]
  • Urheilu-Suomi (2017)
  • Politiikka-Suomi (2021)

Lähteet

  1. ↑ a b c d J.P. Pulkkinen Teos. Arkistoitu 14.7.2017. Viitattu 28.9.2015.
  2. ↑ Television tiiliskivet Yle Areena. Viitattu 12.12.2021.
  3. ↑ Oiva, pöytä ja Kaj Franck Yle.fi. 4.12.2012. Viitattu 28.9.2015.
  4. ↑ Kulmala, Erno: Urheilu-Suomi – urheiluhullun kansan peilikuva alkaa 15.11. Yle.fi. 17.10.2017. Viitattu 12.12.2021.
  5. ↑ Torvinen, Pekka: Alexander Stubb paljastaa, ettei tykännyt olla pääministeri, ja Paavo Väyrynen myöntää tehneensä virheitä: Ylen uusi sarja näyttää poliitikoiden inhimillisen puolen HS.fi. 22.10.2021. Viitattu 12.12.2021.
  6. ↑ Marlon Brando tuli Suomeen
  7. ↑ Oiva, pöytä ja Kaj Franck
  8. ↑ Yrjö Kukkapuro ja tuolin henki
  9. ↑ Karavaani Baobab Karavaani Baobab

Aiheesta muualla

  • Ripsaluoma, Marjatta: Korvan taidetta Kiiltomato.net. 22.3.2004. (Arvio romaanista Ohi liitävä enkeli)
  • Koskelainen, Jukka: Kuuluisat ja tavoittamattomat – J. P. Pulkkisen novelleissa haetaan kosketusta sankareihin ja omaan elämään HS.fi. 26.5.2006. (Arvio teoksesta Minä, Laura ja Cary Grant)
  • Waarala, Hannu: J. P. Pulkkinen – Kaikki onnelliset perheet Keskisuomalainen. 2.12.2008.
  • Komulainen, Matti: Ääni- ja muistikuvia elämän musiikista TS.fi. 12.10.2011. (Arvio teoksesta Pieni kaistale maata)
  • Hiltunen, Jari Olavi: Kuolema ajaa perheen pariin. Kiiltomato.net 6.11.2016. (Arvostelu teoksesta Puhu Eevalle)
  • J. P. Pulkkinen Elonetissä.
  • Politiikka-Suomi Yle Areenassa
Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt Muokkaa Wikidatassa
  • Elonet