Italian metsät

Pyökkimetsää Toscanan Amiatavuorella.

Italian metsät kuuluvat enimmäkseen nahkealehtiseen kasvillisuusvyöhykkeeseen, joka on vallitseva kasvillisuusvyöhyke Välimeren ympäristössä sekä sen Euroopan että Afrikan puoleisella osalla. Pohjoiset osat Italiaa kuuluvat lauhkeaan lehti- ja sekametsävyöhykkeeseen ja vuoristoseudut vuoriston havumetsävyöhykkeeseen. Suurin osa Italian metsistä on erilaisia pyökki- ja tammimetsiä.[1]

Italia on Euroopan kuudenneksi metsäisin maa.[2] Italian maapinta-alasta noin 39 prosenttia on metsää, ja metsän peittoala on lisääntynyt 1970-luvun jälkeen.[3] Metsäpinta-ala on lisääntynyt, kun etenkin vuoristoseuduilla maata on siirtynyt pois maatalous- ja laidunnuskäytöstä.[2] Italian metsäisin maakunta on Luoteis-Italian rannikolla sijaitseva Liguria, jonka metsäpinta-alaosuus on noin 81 %.[4]

Italian metsien kokonaispinta-ala on 12 miljoonaa hehtaaria.[3] Suurin osa metsistä sijaitsee vuoristoalueilla ja mäkisen maaston alueilla.[3] Puuston tilavuus on 1,3 miljardia kuutiometriä.[5] Metsien maanpäällinen hiilivarasto on 430–460 miljoonaa hiilitonnia.[6] Vuonna 2005 Italian metsistä 30 % oli suojeltu.[2] Italian metsät ovat myös luonnon monimuotoisuuden kannalta monipuoliset, sillä Italiassa kasvavia puulajeja on 117 (kaksi kolmasosaa Euroopan puulajeista), ja Euroopan ympäristöviraston tunnistamista neljästätoista eurooppalaisesta metsätyypistä kymmentä esiintyy Italiassa.[1]

Yksityiset metsänomistajat omistavat 65 % Italian metsistä. Suurin osa julkisista metsänomistajista on kuntia.[2]

Lähteet

  1. ↑ a b Foreste e biodiversità, troppo preziose per perderle. Le risposte alle domande più frequenti. (pdf) ISPRA – Istituto Superiore per la Protezione e Ricerca Ambientale. Viitattu 2.9.2020. (italiaksi)
  2. ↑ a b c d FAO: Rapporto FAO sulle Risorse Forestali Mondiali 2005 (FRA 2005). La situazione forestale in Italia. fao.org. Arkistoitu 2.12.2020. Viitattu 2.9.2020. (italiaksi)
  3. ↑ a b c Vitullo, M. ja Federici, S.: National Forestry Accounting Plan (NFAP). Italy. (pdf) joulukuu 2018. Ministero dell'ambiente e della tutela del territorio e del mare. Arkistoitu 23.1.2021. Viitattu 2.9.2020. (englanniksi)
  4. ↑ Munafò, M. ja Marinosci, I. (toim.): TERRITORIO. Processi e trasformazioni in Italia. (pdf) Rapporti 296/2018. 2018. ISPRA - Istituto Superiore per la Protezione e la Ricerca Ambientale. (italiaksi)
  5. ↑ Volume del fusto e dei rami grossi. INFC, Inventario nazionale delle foreste e dei serbatoi forestali di carbonio. I caratteri quantitativi - tabelle.. 13.11.2017. Consiglio per la ricerca in agricoltura e l'analisi dell'economia agraria (CREA). Viitattu 2.9.2020.
  6. ↑ ISPRA - Istituto Superiore per la Protezione e la Ricerca Ambientale: Italian Greenhouse Gas Inventory 1990–2018, s. 607. Raportti 318/20. ISPRA, 2020. ISBN 978-88-448-0993-5. Teoksen verkkoversio.