Hugo Backmansson
Pietarin taideakatemiassa opiskelleita suomalaisia
- Hugo Backmansson
- Eero Järnefelt
- Martti Merenmaa
- Hjalmar Munsterhjelm
- Oskar Nylander
- Alfred Parland
- Ilja Repin
- Juho Rissanen
- Carl Eneas Sjöstrand
- Ossi Somma
- Robert Stigell
- Reidar Särestöniemi
- Victoria Åberg
Hugo Elias Backmansson (ven.Гуго Карлович Бакмансон,Hugo Karlovits Bakmanson; 17. huhtikuuta 1860 Paimio – 19. marraskuuta 1953 Helsinki) on ainoa Suomessa syntynyt venäläisen taistelumaalarikoulutuksenselvennä ja kokemuksen saanut taiteilija, joka toimi myös muotokuvamaalarina. Backmansson tunnetaan varsinkin orientalistisista, Pohjois-Afrikassa tehdyistä maalauksistaan.
Ura
Backmansson opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Turussa 1870–1873 ja debytoi 1877.[1] Hän lähti Haminan kadettikouluun, josta hän valmistui vänrikiksi. Haminan jälkeen alkoi Backmanssonin ura Venäjän armeijassa. Hän aloitti opiskelun Pietarin taideakatemiassa 1894 ja valmistui sieltä taistelumaalariksi 1899.[2]
Backmansson asui Pietarissa lähes 30 vuotta palvellen tsaarin armeijassa milloin taistelumaalarina, milloin upseerina. Hän toimi upseerina myös Moskovassa.[2] Backmansson työskenteli Venäjän–Japanin sodassa 2. mantshurialaisen armeijakunnan taistelumaalarina 1904–1905, ja ensimmäisen maailmansodan aikana Persiassa Urmiassa.[1] Juuri ennen Venäjän vallankumousta vuonna 1917 keisari Nikolai II nimitti hänet Venäjän taistelumaalareiden johtajaksi.[3][4]
Backmansson oli myös haluttu muotokuvamaalari. Hän palasi Suomeen lopullisesti Venäjän vallankumouksen jälkeen 1917. Viimeiseen, 32 suomalaistaiteilijan yhteisnäyttelyyn Pietarissa hän osallistui maaliskuussa 1917.[4]
Vankeinvaihdossa Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä Backmansson vaihdettiin samaan aikaan Lev Kamenevin kanssa, jonka lanko Lev Trotski toimi samaan aikaan Neuvosto-Venäjän sotaministerinä.[5]
Suomeen palattuaan Backmansson matkusti moneksi vuodeksi Pohjois-Afrikkaan, jossa hän oleskeli pääasiassa Marokossa. Hän tutki etelän voimakasta valoa ja paikallisia ihmisiä, tarkkaili elämää folkloristin silmin. Ensimmäistä kertaa hän matkusti 1800-luvun lopulla Tunisiaan, jossa maalasi joukon akvarelleja ja tyyppikuvia berbereihin kuuluvista tuaregi-heimon miehistä. Tutustuminen sosiologi Edvard Westermarckiin vaikutti siihen, että hän asui useita vuosia Tangerissa ja matkusteli muulikaravaanilla Feziin ja maalasi kaupunkien toreilla ja kaduilla. Hän näyttää olleen hurmioitunut eri kansallisuuksista ja kulttuurien moninaisuudesta. Myös Marrakesh ja Casablanca näkyvät hänen tuotannossaan. Hänen aiheitaan olivat ratsastavat beduiinit, jotka esittivät Pohjois-Afrikassa suosittua kiväärileikkiä.
Backmanssonin on päätelty olleen värisokea, sillä maalauksistaan tekemiinsä kopioihin hän on maalannut usein vihreät kohdat harmaallaselvennä.[6]
Backmanssonin maalauksia on useissa museoissa Suomessa, ja Venäjällä muun muassa Eremitaašissa.
Yksityiselämä
Backmansson solmi ensimmäisen avioliiton 1887 laulajatar Lydia Grüneisenin (s. 1865) kanssa, josta hän erosi noin 1895. Pariskunta asui paljon erillään, kun Grüneisen loi uraa Venäjällä ja Backmansson oli Suomessa. Heillä ei ollut lapsia. Irlantilaissyntyisen Beryl Wheelerin kanssa Backmansson avioitui 1908. Heille syntyi kaksi poikaa, Cecil ja Bryan.[7]
Backmansson oli iloinen luonteeltaan ja innokas shakinpelaaja. Hän liikkui aina paikkakunnan shakkipiireissä, ja jos kerhoa ei ollut, hän perusti sellaisen. Hugo Backmansson perusti Helsingin Yleisen Shakkiseuran v. 1924 ja hän toimi sen puheenjohtajana useita vuosia [8]. Hän kuoli 93-vuotiaana Lallukan taiteilijakodissa, ja hänet siunattiin kadeteille kuuluvalla arvokkuudella Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle[9].
Lähteet
- Kaukiainen, Heli (toim.) Hugo Backmansson 1860–1953 : taiteilija – sotilas – šakkimies, Kouvolan taidemuseo, 1995. Kouvolan taidemuseon julkaisuja 7.
- Tom Backmansson ym.: Hugo Backmansson – Konstnär, officer och äventyrare, Svenska Litteratursällskapet i Finland 2010 ISBN 978-951-583-207-8
- Hugo Backmansson taiteilijamatrikkelissa
- Rolf Nummelin (suom. Heli Alanko): Backmansson, Hugo (1860 - 1953) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.11.2001 (päivitetty 17.12.2014). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Viitteet
- ↑ a b Hugo Backmansson taiteilijamatrikkelissa
- ↑ a b Backmansson, Hugo (Arkistoitu – Internet Archive), Turun taidemuseo. Viitattu 10.1.2009.
- ↑ Backmansson, Hugo (1860–1953)[vanhentunut linkki], Hagelstam huutokaupat. Viitattu 10.1.2009.
- ↑ a b Хуго Карлович Бакманссон (1860–1953) 300online.ru. 2003. Pietarin kaupunki. Arkistoitu 2.10.2009. Viitattu 10.1.2009. (venäjäksi)
- ↑ Пленник "Белого Медведя". Лев Каменев в Финляндии (Arkistoitu – Internet Archive) Stop in Finland – Вcя Правда o Финляндии. Viitattu 17.2.2014.
- ↑ Arno Forsius, Värien näkeminen ja maalaustaide (Arkistoitu – Internet Archive). Viitattu 10.1.2009.
- ↑ Tom Backmansson ym. s. 9–91
- ↑ Suomen Shakki 9-10/1953 joulukuu, s. 244
- ↑ Tom Backmansson ym. s. 91
Aiheesta muualla
- Hugo Backmansson Valtion taidemuseon kokoelmissa.[vanhentunut linkki]
- Omakuvat Turun taidemuseon kokoelmissa, Turun taidemuseo. (Arkistoitu – Internet Archive)
- Backmansson, Hugo, Hagelstam huutokaupat.[vanhentunut linkki]
- Haminan kadettikoulusta ja Marokon hieta-aavikoilta, Suomen Kuvalehti, 15.10.1921, nro 42, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| ||||||||||||||||||||||
