Hiekkapuhallus

Hiekkapuhallus on kovien pintojen siloittamista, muotoilua ja puhdistamista pienten kiinteiden hiukkasten ja paineilman avulla. Hiekkapuhalluksella voidaan saada lopullinen pinta, kuten ruostumattomilla teräksillä, mutta useimmiten hiekkapuhallus on pohjakäsittely ja pinnanpuhdistus ennen maalausta.

Hienoksi siivilöityä hiekkaa on käytetty hiekkapuhalluksessa sen alkuajoista 1800-luvun lopulta lähtien. Puhalluksessa hiekasta muodostuvan kvartsipölyn hengittäminen altistaa ihmisen pölykeuhkosairauksille. Nykyään hiekkapuhallus suoritetaan kuitenkin hyvin ilmastoiduissa tiloissa hengityssuojien ja muiden suojavarusteiden kanssa.

Hiekkapuhalluksessa käytetään myös muita materiaaleja, kuten lasia esimerkiksi ruostumattomalle teräkselle, metallia teräkselle ja kuivajäätä muille pinnoille. Metallien hiekkapuhalluksessa käytetään useimmiten metallijauheita, koska niitä voidaan kierrättää paremmin kuin hiekkaa. Metalliesineden puhalluskaapista jauhe kerätään talteen syklonin avulla. Lentokoneiden osia hiekkapuhalletaan joissain tapauksissa kookospähkinöiden kuorista valmistetulla aineella.

Metallien hiekkapuhalluksella on myös vaikutus pinnan metallurgiseen rakenteeseen, joka lujittuu kylmämuovautumalla. Ohuilla kappaleilla tästä on myös se vaikutus, että kappale pyrkii vääntymään käyräksi.

Hiekkapuhallus voidaan automatisoida teollisuusrobotin avulla.

Hiekkapuhallus tekstiiliteollisuudessa

Kuluneen näköiset farkut ovat nousseet muotitrendiksi. Farkut käsitellään hiekkapuhalluksella, jossa hiekka puhalletaan kovalla paineella vaatteisiin. Tämän tekstiiliteollisuuden viimeistelymenetelmän on todettu vaarantavan työntekijöiden terveyden; hiekkapöly altistaa suojaamattoman työntekijän silikoosille eli kivipölykeuhkosairaudelle. Clean Clothes -kampanja ajaa hiekkapuhalluksen lopettamista. Useat yritykset Suomessa ovat ilmoittaneet lopettavansa hiekkapuhalluksen käytön tuotannossa.^[1]