Hevari

Suomalaisia hevareita

Hevarit ovat alakulttuurinen ryhmä, jota yhdistää ennen kaikkea metallimusiikin kuunteleminen. 1980-luvulla[1] syntynyt suomen kielen sana "hevari" juontuu termistä "heavy metal", samoin kuten punk-musiikin ympärille muodostuneen alakulttuurin edustajia kutsutaan punkkareiksi. Joskus käytetään myös sanaa "metallisti". Toisinaan nämä käsitteet halutaan erottaa toisistaan esimerkiksi siten, että hevarit kuuntelevat ennen kaikkea vanhaa 1970- ja 1980-lukujen metallimusiikkia, kun taas metallistit pitävät enemmän uudemmasta metallista.[2] Näin ei kuitenkaan aina ole, ja hevari onkin yleisin nimike.

Historiaa

Hevarit alkoivat muodostua omaksi alakulttuurikseen 1970-luvulla, mutta vasta 1980-luvulla metallifanit ja -muusikot erottuivat selkeästi rokkareista ja punkkareista.

1980-luvun lopulla metallin siirryttyä valtavirtaan hevarit alkoivat jakautua erillisiin ryhmiin suosimansa metallityylin mukaan. Pienin eroin jakautuneista ryhmistä muotoutui 1990-luvulla muutama pääryhmä, kuten perinteiset "old school" -hevarit ja raskaamman metallimusiikin kuuntelijat. Myöhemmin vaikutteita musiikkiin ja elämäntapoihin otettiin muistakin ryhmistä, kuten goottikulttuurista.

Ulkoasu

Hevarien pukeutumisessa ja muussa ulkoisessa olemuksessa on paljon vaihtelua. Osalla hevareista on pitkät hiukset[3], tosin tietyissä piireissäselvennä on yleistä pitää pää kaljuna. Vaatetuksen osalta tyypillisiä elementtejä ovat nahkatakit ja -housut, bändien logoilla varustetut t-paidat ja hupparit, nahka- ja farkkuliivit, jalkineina esimerkiksi bootsit ja maihinnousukengät sekä ylipäätään vaatetuksen musta tai tumma väritys.[4][5][6] Varsinkin thrash metal -kulttuurissa yleistä on farkkuliivi[7], johon on ommeltu erilaisia bändien kangasmerkkejä. Tosin on huomattavaa, että kaikki metallimusiikin kuuntelijat eivät pukeudu valtavirrasta poikkeavasti, eivätkä näin ollen koe vaatetuksen olevan yhteydessä itse musiikkiin.

Elämäntapa

Nuoria hevareita

Hevarit yleistetään usein virheellisesti saatananpalvontaan ja paheelliseen elämään.[8] Hevareiden elämäntapa ja aatteellinen tausta ei ole yhtenäinen, ja se vaihtelee yleensä hevarikulttuurin sisäisten genrejen mukaan. Erityisesti black metal -genreen kuuluu olennaisena osana nihilismi[9], joka kärjistyy esimerkiksi kristinuskonvastaisuuteen. Poliittinen kanta jää usein metallimusiikissa korostamatta, tosin jotkut black metal-bändit ovat leimautuneet äärioikeistollisiksi ja sitä kautta vaikuttaneet yleisiin ennakkoluuloihin.[10]

Edinburghin Heriot-Wattin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan metallimusiikin ja klassisen musiikin kuuntelijoilla on paljon yhteistä. Molemmat ovat luonteiltaan usein introverttejä ja luovia.[11]

Yhteiskunnallinen tausta

1980-luvulla suomalaiset nuorisokulttuurin tutkijat määrittelivät hevarit "koviskulttuuriksi", joka vetosi ennen kaikkea työväenluokkaisissa perheissä kasvaneisiin, koulunkäyntiin heikosti motivoituneisiin poikiin. Populaarikulttuurissa hevarit saatettiin jopa leimata väkivaltaisiksi tai hieman tyhmiksi. Hevareita on kuitenkin päätynyt hyvin monenlaisiin ammatteihin, eivätkä akateemisen koulutuksen omaavat tai esimerkiksi tutkijoina työskentelevät aikuiset hevarit ole harvinaisia. Metallimusiikin ystäviä työskentelee esimerkiksi pappina[12], akatemiatutkijana[13] ja lääkärinä[14].

Stereotypia väkivaltaisista hevareista on ristiriidassa muun muassa sen kanssa, että Tuska-festivaalilta on raportoitu vain vähän järjestyshäiriöitä. Yhdeksi syyksi häiriöiden vähäisyyteen on esitetty yhteisöllisyyttä, paikalla olevan yleisön ja henkilökunnan yhtenevää musiikkimakua. Tuskan toimitusjohtajan Eeka Mäkysen mukaan mahdollinen aggressio purkautuu musiikin kautta, joten sitä ei tarvitse ilmaista fyysisesti.[15][16]

Käsityksiä hevareista

Yleisradion kiistelty MOT-ajankohtaisohjelma teki vuonna 2001 dokumentin, jossa vierailtiin Tuska-festivaaleilla ja väitettiin metallimusiikin olevan yhteydessä uusnatsismiin ja saatananpalvontaan. Monet hevarit närkästyivät dokumentista ohjelman liiallisen paheiden yleistämisen ja virheellisten tietojen esittämisen takia.[17]

Lähteet

  1. ↑ Jari Ehrnrooth: Hevirock ja hevarit : Myytit, tyyli, alakulttuuri. Joensuun yliopisto, 1988.
  2. ↑ Metallistit, skinit ja muita teinityylejä
  3. ↑ [https://www.impe.fi/articles/1/1438 METALLILLE MENETETYT I: HEVIMETALLIN SYNTY JA SUOMIHEVIN ENSITAHDIT
  4. ↑ Metallimiehen dress code
  5. ↑ Pukeutuminen heavy-musiikkityylin mukaan
  6. ↑ Report: Reflections On Heavy Metal Fashion
  7. ↑ Me­tal­lin pää­luo­kat à la Marco Jär­ven­pää
  8. ↑ Tuska-festivaali on aiheuttanut vuosien varrella kohuja ja paheksuntaa: Ylen dokumentti syytti satanismista – ”Se oli järkyttävää panettelua”
  9. ↑ ”Feministisen black metalin liekit eivät tule sammumaan” – haastattelussa Matriarkathum
  10. ↑ Black metal ja kansallissosialismi
  11. ↑ Heavy metal and classical music have more in common than you think
  12. ↑ Vannoutunut hevari rakasti mustaa väriä, vieroksui Jumalaa ja kammosi somea – nyt hän on tubettava pappi
  13. ↑ Melankolinen mies seisoo sateisessa metsässä – Hevisanoitus vahvistaa ulkomaalaisten mielikuvia Suomesta
  14. ↑ Hevari heräsi koomasta – lääkärinään Hammerlordin basisti
  15. ↑ IL-jättiselvitys: Tässä ovat Suomen pahimmat rähinäfestarit - Tuska-pomo paljastaa yllätyksen esimerkillisen tuloksen takaa: ”Juomme kuin sienet”
  16. ↑ Tuska ylsi ennätykseen – muutama huomio Tuskan sunnuntailta
  17. ↑ http://www.noise.fi/kolumnit/?id=2

Aiheesta muualla

  • Ylen Elävä arkisto: Hevirokkarin muotokuva