Heinrich Wölfflin
Heinrich Wölfflin (21. kesäkuuta 1864 – 19. heinäkuuta 1945) oli kuuluisa sveitsiläinen taidehistorioitsija, jonka vastakohtapareihin perustuva luokittelu vaikutti suuresti taideteosten formalistisen tulkintamallin muotoutumiseen 1900-luvulla. Muutenkin hänen vaikutuksensa myöhempään taideteosten ja niiden tyylin analysointiin oli huomattava.[1]
Pääteoksessaan Kunstgeschichtliche Grundbegriffe (suomeksi Taidehistorian peruskäsitteet - ei käännetty) vuodelta 1915 Wölfflin esitteli viisi perustavaa vastakohtaista käsitepariaan:
| lineaari | maalauksellinen |
| pinta | syvyys |
| suljettu | avoin muoto |
| moninaisuus | ykseys |
| selkeys | epäselvyys |
Vastakohtaparien vaihtelu oli Wölfflinin mukaan luonnonlain kaltaista. Analyysimallin inspiraatio olikin tullut luonnontieteestä.
Wölfflin sovelsi vastakohtien teoriaansa renessanssin ja barokin taiteeseen. Hän oli kiinnostunut universaalin historiakäsityksen luomisesta ja formaalisesta tyylihistoriasta. Wölfflin puhui myös esittämismuodoista ja 'optisista mahdollisuuksista', jotka hänen mukaansa ovat rajattuna palettina kunakin aikakautena ihmisen käytössä. [1]
Teoksia
- Renaissance und Barock 1888
- Die Klassische Kunst 1898
- Kunstgeschichtliche Grundbegriffe 1915
Katso myös
Formalismi
Lähteet
- ↑ a b c Taiteen pikkujättiläinen, s. 826. WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X
| ||||||||||||||||||||||||||
