Heinäsaaret

Heinäsaaret
Muut nimet
Айновские острова
Ainovskije ostrova
Sijainti
69°50.2′N, 31°34.4′E, Petsamo
Petsamon piiri
Murmanskin alue
Venäjä
Korkein kohta
19 mView and modify data on Wikidata
Kartta

muokkaa - muokkaa wikitekstiä - muokkaa WikidataaTietolaatikon dokumentaatioNäytä Wikidatasta tulevat arvot

Heinäsaaret (ven. Айновские острова, Ainovskije ostrova) ovat kaksi puutonta ja matalaa saarta Barentsinmeressä Murmanskin alueen luoteisosassa Venäjällä, Petsamon piirin Petsamon kunnan alueella. Pieni Heinäsaari (ven. Малый Айнов, Malyi Ainov) sijaitsee noin neljä kilometriä ja Iso Heinäsaari (ven. Большой Айнов, Bolšoi Ainov) noin kuusi kilometriä Kalastajasaarennon Keskisaarennon länsirannasta. Petsamonvuonon suulta saarille on noin 17 km, Pummanginniemeltä noin 5 km länteen[1].

Historia

Heinäsaaret liitettiin muun Petsamon alueen mukana Suomeen Tarton rauhassa 1920. Talvisodan syttyessä 1939 Neuvostoliitto miehitti saaret. Moskovan rauhanehtojen mukaan Neuvostoliiton oli kuitenkin vetäydyttävä Heinäsaarilta 1940. Kun toisessa maailmansodassa Saksan armeija hyökkäsi itään kesällä 1941, Neuvostoliitto miehitti jälleen saaret. Murmanskiin pyrkineet saksalaiset sen enempää kuin suomalaisjoukotkaan eivät onnistuneet saamaan hallintaansa saaria koko sodan aikana. Muodollisesti Suomi menetti saaret muun Petsamon ohella Moskovan välirauhassa 1944.

Majakat

Molemmilla Heinäsaarilla on majakka, joka Pieneltä Heinäsaarelta lähettää vihreää valoa 5 sekunnin ja Isolta Heinäsaarelta valkoista valoa 4,5 s välein.[2]

Luonnonpuisto

Lunneja verkoilla pyydystäviä venäläisiä vuonna 1899.

Heinäsaarille muodostettiin vuonna 1938 kansallispuisto, joka oli yksi Suomen neljästä ensimmäisestä.[3] Nykyäänkin saaret muodostavat rauhoitetun luonnonsuojelualueen, joka kuuluu osana Kantalahden valtionluonnonpuistoon.[4]

Sen kasvillisuus on rehevää ruohostoa, ja siellä on rikas linnusto.[1]

Maininta Elias Simojoen kirjeessä

Isänmaallisen kansanliikkeen kansanedustaja Elias Simojoki mainitsi Heinäsaaren vuonna 1935 Jaakko Virkkuselle lähettämässään kirjeessä mahdollisena keskitysleirin sijoituspaikkana. Kirjeen sisältö tuli julkisuuteen, kun Virkkusen asunnossa tehtiin kotietsintä molempien miesten osallistuttua Viron äärioikeistolaisten vapsien vallankaappausyrityksen suunnitteluun. Kirje koski Sinimusta-lehden saamaa painokannetta lehden herjattua Neuvostoliiton ulkoministeriä Maksim Litvinovia. Simojoki kirjoitti:

”Oikeusministerin ruotsalaispiiska on sivaltanut vasten kasvojani, mutta hänen paikkansa on oleva Petsamon Heinäsaarien keskitysleirillä, jossa hän kerran Sasun, Eeron ja muiden matelijoiden kanssa viettää loppuikänsä linnunsontaa keräten ja vapisten kuunnellen Sinimustien tahdikkaita askelia vartiotulien ääreltä.”

Lähteet

  1. ↑ a b Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 3, p. 629
  2. ↑ Lighthouses of Russia: Murmansk Area (Arkistoitu – Internet Archive) The University of North Carolina at Chapel Hill (englanniksi)
  3. ↑ Kansallispuistopäivänä 24.5. juhlitaan suomalaisen luonnonsuojelun historiaa (Tiedote) Metsähallitus. 22.5.2006. Viitattu 12.11.2023.
  4. ↑ Кандалакшский заповедник (venäjäksi) (englanniksi)

Aiheesta muualla

  • Айновские о-ва Кольские карти (venäjäksi)
  • Einari Merikallio. Heinäsaarten lintukuvakirja. Otava 1939.
  • Einari Merikallio. Jäämeren ääreltä : lintukuvia ja kuvauksia Petsamon Heinäsaarilta ja niiden lähiseuduilta. Otava 1924.
  • Vilho Halme : Ryöstöretkellä Heinäsaarilla, Helsingin Sanomat, 05.08.1929, nro 208, s. 7, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  • Heinäsaarten lokkikanta vahingollista sikäläiselle kalankuivaukselle? Rehtori Einari Merikallion ehdotus Heinäsaarten meri- ja harmaalokkien munien keruun vastaisesta järjestämisestä, Ilta-Sanomat, 18.12.1933, nro 291, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot