Heikki von Hertzen
Tämä artikkeli kertoo Asuntosäätiön johtajasta. Hänen pojastaan ja apulaiskaupunginjohtajasta katso artikkelia Heikki S. von Hertzen.
Heikki Olavi Frithiof von Hertzen (21. marraskuuta 1913 Viipuri – 10. huhtikuuta 1985 Fuengirola, Espanja[1]) oli Väestöliiton toiminnanjohtaja[2] ja asuntopoliittinen vaikuttaja, joka oli luomassa Espoon Tapiolan puutarhakaupunkia. Hertzen myös ehdotti vuonna 1948 hallitukselle Aravan perustamista ja oli mukana ideoimassa Asuntosäätiötä, jonka pitkäaikaisena hallituksen puheenjohtajana hän toimi vuosina 1951–1976. Koulutukseltaan von Hertzen oli juristi; hän suoritti ylemmän oikeustutkinnon vuonna 1940 ja sai varatuomarin arvon vuonna 1947.[3]
Vaikutus rakentamiseen ja yhdyskuntasuunnitteluun
Aravan synty
Sotien jälkeen asuntopulan ollessa pahimmillaan von Hertzen laski Vuokralaisten keskusliiton pääsihteerin Väinö Pitkäsen kanssa tarvittavan 60 000 uutta asuntoa. He ehdottivat vuonna 1948 hallitukselle asuntorahoitusta hoitamaan Aravan perustamista korjaamaan vaikeaa asuntotilannetta.[4] Hertzen valittiin aravalainsäädäntöä valmistelevaan kolmimiehiseen komiteaan, joka nopealla aikataululla, vain kolmessa kuukaudessa laati seuraavana vuonna voimaan tulleen lainsäädännön.[5]
Ajatukset kaupunkirakentamisesta
Väestöliitto perustettiin 1941 ja von Hertzen aloitti sen toiminnanjohtajana vuonna 1943. Tätä ennen hän toimi Tampereella pankin pienen sivukonttorin johtajana. Väestöliitossa von Hertzen tutustui teollisuusneuvos Yrjö Laine-Juvaan, joka istui liiton hallituksessa. Hertzen ja Laine-Juva tutkivat järjestelmällisesti Helsingin ympäristöä selvittääkseen rakentamiselle parhaat alueet. Myöhemmin ryhmään liittyivät Kaupunkiliiton toimitusjohtaja Yrjö Harvia, arkkitehti Otto-Iivari Meurman ja Väestöliiton hallituksen puheenjohtaja V. J. Sukselainen. Ryhmä ideoi uuden tyyppistä asuntotuotantoa ja yhdyskuntarakennetta.[4]
Suomalainen puutarhakaupunki-idea on von Hertzenin luomus.[6] Hän tiivisti ajatuksensa kaupunkirakentamisesta vuonna 1946 Väestöliiton julkaisemassa pamfletissa Koti vaiko kasarmi lapsillemme. Kirja oli poleeminen kuvakertomus, joka tunteisiin vetoavasti esitti ihanteellisen asuntoalueen kootut teesit. Hertzen arvosteli kovin sanoin Helsingin umpikortteleita ja esitteli englantilaisia puutarhakaupunkeja ja uusia ruotsalaisia asuinalueita.[3] Pamflettia jaettiin tuhat kappaletta asuntopolitiikan päättäjille ja suunnittelijoille, mutta pienestä painosmäärästä huolimatta sen merkitys oli huomattava. Kirja herätti suurta huomiota ja aloitti vilkkaan keskustelun.[4][3]
Asuntosäätiö ja Tapiolan puutarhakaupunki
Vuonna 1950 Väestöliitto ryhtyi neuvottelemaan suuresta maakaupasta Espoossa, Hagalundin kartanon maista. Alueelle oli O-I. Meurman jo laatinut 12 000 asukkaan asemakaavan, joka oli huomattavasti suurempi[7] kuin Väestöliiton neuvottelema 230 hehtaarin alue. Meurmanin suunnitelma oli tehty Hagalundin kartanonomistajan Arne Grahnin toimeksiannosta ja se oli vahvistettu Uudenmaan lääninhallituksessa vuonna 1947. Suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut ja vuonna 1951 alueen pienempi ydinonsa tuli myyntiin. Von Hertzen yritti neuvotella kaupalle rahoitusta useilta tahoilta siinä onnistumatta, kunnes lopulta lainoittajaksi tuli Veikkaustoimisto Oy. Kauppa 230 hehtaarin maa-alueesta tehtiin kesällä 1951, kauppasumma oli 180 miljoonaa markkaa. Von Hertzenin hankki yhteistyökumppanikseen Vuokralaisten keskusliiton, Suomen siviili- ja asevelvollisuusinvalidien liiton (nyk. Invalidiliitto) SAK:n, Virkamiesliiton ja Mannerheimin lastensuojeluliiton, joiden kanssa Väestöliitto perusti Asuntosäätiön toteuttamaan uuden kaupungin rakentamisen. Von Hertzen valittiin säätiön toiminnanjohtajaksi.[4] Ensimmäinen rakennusvaihe, pääosin 1950-luvun alkupuolella rakennettu Itäinen lähiö loi suomalaisen kaupunkisuunnittelun maailmanmaineen.[3] Väestöliiton nimikilpailu tuotti alueelle uuden nimen: Tapiola.[4]
Uudenmaan satelliittikaupungit
Väestöliitto laaditutti 1960-luvun alussa von Hertzenin ajatusten pohjalta myös laajemman Uusimaa 2010-suunnitelman. Von Hertzenin pyrkimyksenä oli saada Helsingille seitsemän itsenäistä satelliittikaupunkia.[8][9]
Heikki von Hertzen sai professorin arvonimen vuonna 1974, ja hänet vihittiin samana vuonna tekniikan kunniatohtoriksi Teknillisessä korkeakoulussa.
Lähteet
- Tuuri, Antti: Linnuille pesänsä, ketuille kolonsa. Suomen Rakennuslehti Oy, 1998. ISBN 951-664-020-6.
- Mikä on Asuntosäätiö? (Maksullinen artikkeli.) Helsingin Sanomat. 14.4.2000. Viitattu 23.12.2007.
- Hankonen, Johanna: Lähiöt ja tehokkuuden yhteiskunta. Tampere: Gaudeamus, 1994. ISBN 951-662-610-6.
- Manninen, Antti: Tapiolan idealistinen mallikaupunki täyttää syksyllä 50 vuotta. (Maksullinen artikkeli.) Helsingin Sanomat. 2.8.2003. Viitattu 23.12.2007.
- Suomen lakimiehet − Finlands jurister. Helsinki: Suomen Lakimiesliitto, 1982.
Viitteet
- ↑ Reunanen, Kyösti: Heikki von Hertzen uusi kaupunkisuunnittelun ideat. Helsingin Sanomat, 12.4.1985, s. 20. Artikkelin maksullinen verkkoversio.
- ↑ Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1978, s. 220. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1978. ISBN 951-1-04755-8. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c d Hankonen 1994, s. 170–171.
- ↑ a b c d e Tuuri 1998, s. 37–47.
- ↑ Hankonen 1994, s. 119.
- ↑ Helsingin Sanomat 2.8.2003.lähde tarkemmin?
- ↑ http://www.mfa.fi/files/mfa/tapiola/13-3735 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ ”Uusimaa vv. 1965–2000: Yhteiskuntapolitiikkamme ainutkertainen mahdollisuus.” Suomen Kuvalehti 29/1962.
- ↑ Hankonen 1994, s. 352, 457, 442.
Aiheesta muualla
- Lukkarinen, Päivi: Tapiolan puutarhakaupunki. Suomen rakennustaiteen museo.
- Holmila, Paula: Puutarhakaupunkien rivitaloista haluttiin unelmien koti Helsingin Sanomat. 3.5.2015.
- Hertzen, Heikki von hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| ||||||||||||||||||||||
