Gustaf Taucher
Jarl Gustaf Gideon Taucher (29. marraskuuta 1889 Helsinki – 14. marraskuuta 1977 Helsinki)[1] oli suomalais-saksalainen jääkärieversti. Hän oli sotilasoppinsa Saksassa ensimmäisen maailmansodan aikana saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän toimi pataljoonankomentajana Suomen sisällissodassa. Varsinaisen elämäntyönsä hän teki pitkäaikaisena Suomen Punaisen Ristin pääsihteerinä.[2][3]
Perhetausta
Taucherin vanhemmat olivat kihlakunnantuomari Isidor Eskil Henrik Taucher ja Lydia Charlotta Mathilda Wolff. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1926 Alice Margareta Frostellin kanssa.[2][3]
Opinnot
Taucher kirjoitti ylioppilaaksi Nya svenska läroverket i Helsingfors-nimisestä oppilaitoksesta vuonna 1908 ja liittyi Nylands Nationiin. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa vuosina 1908 - 1914.[2][3]
Jääkärikausi
Taucher liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 25. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan. Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaallisen, Preussin Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän toimi pataljoonan rintamalta paluun jälkeen Polangenissa järjestetyillä erikoiskursseilla (pommarikurssi) suomalaisena johtajana.[2][3]
Suomen sisällissota
- Katso myös: Suomen sisällissota
Taucher saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana majuriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Vaasassa hän sai tehtäväkseen perustaa ja järjestää 1. Jääkärirykmentin 1. jääkäripataljoona. Hän johdatti näin perustamansa pataljoonan sisällissodassa taisteluihin Lempäälässä ja Säiniöllä sekä Viipurissa.[2][3]
Sisällissodan jälkeinen aika
Taucher toimi sisällissodan jälkeen Kaartin jääkärirykmentin I pataljoonan komentajana. Hänet siirrettiin 14. elokuuta 1918 alkaen Itämeren jalkaväkirykmentti l:n ensimmäisen pataljoonan komentajaksi, josta hänet siirrettiin edelleen 5. tammikuuta 1919 Kajaanin sissipataljoonan (tunnettiin myöhemmin nimellä Pohjanmaan jääkäripataljoona) komentajaksi. Taucher osallistui vuonna 1920 Petsamon retkikuntaan, missä hän toimi Oulusta lähteneen 2. täydennysjoukon (niin sanottu maaliskuuta retkikunnan alias 3. retkikunta) johtajana. Koko retkikunnan päälliköksi hänet määrättiin 16. huhtikuuta 1920 alkaen. Retkikunnalta hän palasi entiseen tehtäväänsä Pohjanmaan jääkäripataljoonaan. Pohjanmaan jääkäripataljonasta hänet siirrettiin 13. helmikuuta 1924 Yleisesikunnan tilastollisen ja ulkomaaosaston päälliköksi. Yleisesikunnasta hänet määrättiin 26. elokuuta 1926 Suomen sotilasasiamieheksi Lontooseen, mistä hän palasi 27. elokuuta 1929 Keski–Suomen rykmentin komentajaksi. Taucher erosi armeijasta 31. tammikuuta 1930, jonka jälkeen hän toimi Suomen Punaisen Ristin pääsihteerinä.[2][3]
Luottamustoimet
Taucher toimi talvikuljetusta pohtineen komitean jäsenenä vuosina 1923–1926 ja rajavartiostojen ohjesääntökomitean jäsenenä vuonna 1924. Jääkäriprikaatin kunniatuomioistuimen puheenjohtajana hän toimi vuosina 1919 ja 1923 ja Yleisesikunnan kunniatuomioistuimen jäsenenä vuosina 1925–1926.[2][3]
Ylennykset ja kunniamerkit 
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|                       |
|
Lähteet
- Jernström E: Jääkärit maailmansodassa. Sotateos oy: Helsinki 1933.
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet
Aiheesta muualla
Pohjan Prikaatin Kilta: Jarl Gideon Taucherin biografia (Arkistoitu – Internet Archive)
