Gonzo-journalismi

Alun perin Hunter S. Thompsonin käyttämä tunnus Gonzon nyrkki.

Gonzo-journalismi on journalismin muoto, joka on saanut vaikutteita undergroundista. Gonzo-journalismissa kyseenalaistetaan yleisesti hyväksytyt arvot. Tyylillisesti sille on tyypillistä muun muassa liioitellun retorinen kielenkäyttö sekä erikoiset ilmaisut.[1] Gonzo-journalismille on ominaista myös kertojan omien havaintojen korostaminen ja pikkuseikkojen esille tuominen.lähde?

Gonzon perustajana pidetään yhdysvaltalaista Hunter S. Thompsonia.lähde?

Sanan alkuperä

Gonzo tarkoittaa cajun-slangiksi samaa kuin "soittaa mielipuolisesti". Journalismissa termiä käytti ensimmäisen kerran Boston Globe Magazinen kolumnisti Bill Cardoso vuonna 1968, kun hänen kollegansa Hunter S. Thompson oli soittanut rakastamaansa James Bookerin Gonzo-nimistä kappaletta tauotta heidän yhteisessä motellihuoneessaan.[2]

»Tuona iltana Cardoso nimitteli Hunteria leikillään ”Gonzo-äijäksi”. Kun Hunter myöhemmin lähetti Cardosolle Kentucky Derby -juttunsa, palautetekstissä luki jotain tyyliin: “Hunter, sehän on puhdasta Gonzo-journalismia!”»
([2])

Thompsonin kirjoista tunnetuin on Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa (1971), jossa esiintyy tohtori Gonzo -niminen hahmo.

Suomessa

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Suomessa gonzo-journalismiksi on kutsuttu ainakin Mattiesko Hytösen Helsingin Sanomiin kirjoittamia kolumneja, Walter de Campin (oik. Kari Lempinen) City-lehdessä pitämää Hienoa elämää -palstaa, Juho Juntusen kirjaa Tuuliajolla – Suuri rock and roll -risteily, Nalle Östermanin blogikirjoituksia Rumba-lehden verkkosivuilla, ”Tozimiehen kolumneja” Egorazzi-lehdessä sekä Ari Lahdenmäen ja Riku Rantalan kirjaa Isänmaan asialla.

Hymy-lehteen 1960-luvulla kirjoittaneen Veikko Ennalan pakinoita ja lehtijuttuja voidaan pitää yhtenä ensimmäisistä suomalaisista gonzo-journalismin ilmentymistä. Ennala esitteli usein kirjoituksissaan omaa elämäänsä, lapsuuttaan ja perheenjäseniään.

Lähteet

  1. ↑ Hosiaisluoma, Yrjö: Kirjallisuusoppi: aapisesta äänirunoon, s. 282–283. Avain, 2016. ISBN 978-952-304-107-3.
  2. ↑ a b Doug Brinkley kertoo termin etymologiasta kirjassa Gonzo – Hunter S. Thompsonin elämälähde tarkemmin?