Giuseppe Farina
| Giuseppe Farina | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Emilio Giuseppe Farina |
| Syntynyt | 30. lokakuuta 1906 Torino, Italia |
| Kuollut | 30. kesäkuuta 1966 (59 vuotta) Aiguebelle, Ranska |
| Kansalaisuus |  Italia |
| Formula 1 -ura | |
| Aktiivivuodet | 1950–1955 |
| Talli(t) | Alfa Romeo (1950–1951) Ferrari (1952–1955) |
| Kilpailuja | 34 |
| Maailmanmestaruuksia | 1 (1950) |
| Voittoja | 5 |
| Palkintosijoja | 19[a] |
| Paalupaikkoja | 5 |
| Nopeimpia kierroksia | 5 |
| MM-pisteitä | 115,33 (127,33) |
| Ensimmäinen kilpailu | Britannian Grand Prix 1950 |
| Ensimmäinen voitto | Britannian Grand Prix 1950 |
| Viimeinen voitto | Saksan Grand Prix 1953 |
| Viimeinen kilpailu | Italian Grand Prix 1955 |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Emilio Giuseppe "Nino" Farina (30. lokakuuta 1906 Torino, Italia – 30. kesäkuuta 1966 Aiguebelle, Ranska) oli italialainen autourheilija ja ensimmäinen virallisen F1-sarjan maailmanmestari.[2] Hänen lempinimensä oli "Torinon herrasmies".[3]
Ura
Farina aloitti kilpailemisen Grand Prix -autoilla 1930-luvun aikana. 1930-luvun lopulla Farina voitti useita Grand Prix -ajoja, ja häntä pidetäänkin aikansa parhaimpiin lukeutuvana kuljettajana. Hänen "suorakätistä" ajotyyliään kopioitiinkin useasti.[4][5] Hän voitti Italian Grand Prix -sarjan mestaruuden vuosina 1937–1939 ja kilpaili samoihin aikoihin myös kansainvälisissä sarjoissa.[2] Toisen maailmansodan jälkeen Farina osallistui jälleen Grand Prix -kilpailuihin ja voitti vuonna 1946 järjestetyn Nations GP -kilpailun.[6]
Formula 1
Alfa Romeo: 1950–1951
Kun FIA ilmoitti aloittavansa Formula 1 -luokalle oman maailmanmestaruussarjansa, Farina ilmoittautui mukaan ja sai ajettavakseen Alfa Romeon Tipo 159 F1-auton.[7] Farina voitti kaikkien aikojen ensimmäisen Formula 1 -kilpailun, Britannian Grand Prix'n Silverstonessa 13. toukokuuta 1950.[8] Farina voitti ensimmäisen F1-kauden aikana kolme osakilpailua ja nousi ensimmäiseksi F1-maailmanmestariksi 30 pisteellään.[9]
Seuraavan vuoden Farina ajoi vielä Alfa Romeolla, mutta ei onnistunut uusimaan mestaruuttansa, vaan jäi neljänneksi MM-taulukossa Juan Manuel Fangion voitettua mestaruuden.[10] Hän voitti kauden aikana Belgian osakilpailun.[11]
Ferrari: 1952–1955
Vuoden 1952 MM-sarjaan Farina vaihtoi tallikseen Ferrarin. Hän sijoittui neljässä osakilpailussa toiseksi, mutta ei voittanut kertaakaan. Farina sijoittui MM-sarjassa toiseksi, kuusi kilpailua kahdeksasta voittaneen Alberto Ascarin jälkeen.[12]
Farina sijoittui vielä kaudella 1953 kolmanneksi MM-taulukossa ja voitti viimeisen kerran F1-urallaan Saksan osakilpailussa.[13][14] Kaksi seuraavaa kautta jäivät lyhyiksi. Farina ajoi vuonna 1954 kaksi osakilpailua ja vuonna 1955 kolme GP-lähtöä ja ylsi parhaimmillaan toiseksi. Viimeisten kausien palkintokorokesijoituksista huolimatta Farina kärsi urheiluautokilpailujen kolareissa saamistaan murtumista sekä palovammoista, joiden myötä joutui lääkitsemään itseään kipulääkkeenä käytetyllä morfiinilla.[2] Viimeisessä osakilpailussaan Italiassa hänen autonsa ei lähtenyt käyntiin kilpailussa.[15]
Ura Formula ykkösten jälkeen
Vuonna 1956 Giuseppe Farina yritti osallistua Indianapolis 500 -ajoihin, mutta mursi solisluunsa Monzassa ajetussa urheiluautokilpailussa. Farina kuitenkin yritti vielä osallistua Indy 500:een seuraavana vuonna, mutta luopui kilpailemisesta lopullisesti, kun hänen tallitoverinsa Keith Andrews sai surmansa harjoitellessaan Farinan autolla.[2]
Farina tunnettiin aikaisissa F1-lähdöissään jo erittäin huomattavana kilpakuljettajana ja moni, muun muassa Enzo Ferrari ja Stirling Moss huomasivat hänen älykkään ajotyylinsä.[16] Farina tunnettiin myös kanssakilpailijoistaan piittaamattomana kuljettajana ja oli osallisena kahdessa GP-kuolonkolarissa vuosina 1936 ja 1938.[16] Kaikkien myöhäisen F1-uransa aikana kokeneiden loukkaantumisiensa jälkeen Farina sai surmansa vuonna 1966, kun hänen autonsa syöksyi tieltä Ranskan Chambéryssa hänen ollessa matkalla seuraamaan Ranskan GP:tä.[2]
Formula 1:n MM-kilpailujen tulokset
(avain) (lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa)
| Kausi | Talli | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | Pisteet | Sijoitus |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1950 | Alfa Romeo | GBR 1 | MON Kesk. | 500 | SWI 1 | BEL 4 | FRA 7 | ITA 1 | 30 | 1. | ||
| 1951 | Alfa Romeo | SWI 3 | 500 | BEL 1 | FRA 5 | GBR Kesk. | GER Kesk. | ITA 3 | ESP 3 | 19 (22) | 4. | |
| 1952 | Ferrari | SWI Kesk. | 500 | BEL 2 | FRA 2 | GBR 6 | GER 2 | NED 2 | ITA 4 | 24 (27) | 2. | |
| 1953 | Ferrari | ARG Kesk. | 500 | NED 2 | BEL Kesk. | FRA 5 | GBR 3 | GER 1 | SWI 2 | ITA 2 | 26 (32) | 3. |
| 1954 | Ferrari | ARG 2 | 500 | BEL Kesk. | FRA | GBR | GER | SWI | ITA | ESP | 6 | 10. |
| 1955 | Ferrari | ARG 2+3 | MON 4 | 500 | BEL 3 | NED | GBR | ITA DNS | 10,33 | 5. |
Kaudet numeroina
| Kausi | Talli | Sijoitus | Osakilpailut | Pisteet | Voitot | Palkinto- pallisijat | Paalupaikat | Nopeimmat kierrokset |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1950 | Alfa Romeo | 1. | 6 | 30 | 3 | 3 | 2 | 3 |
| 1951 | Alfa Romeo | 4. | 7 | 19 (22) | 1 | 3 | 0 | 2 |
| 1952 | Ferrari | 2. | 7 | 24 (27) | 0 | 4 | 2 | 0 |
| 1953 | Ferrari | 3. | 8 | 26 (32) | 1 | 5 | 0 | 0 |
| 1954 | Ferrari | 10. | 2 | 6 | 0 | 1 | 1 | 0 |
| 1955 | Ferrari | 5. | 4 | 10,33 | 0 | 2 | 0 | 0 |
| Yhteensä (6 kautta) | 34 | 115,33 | 5 | 18 | 5 | 5 | ||
Saavutukset
| Voitot
| Paalupaikat
| Nopeimmat kierrokset
|
Muuta
Koulutukseltaan Farina oli oikeustieteen tohtori, joksi hän valmistui Torinon yliopistosta.[2]
Huomioita
- ↑ Farina ajoi eri autoilla useamman kuljettajan kanssa 2. ja 3. vuoden 1955 Argentiinan GP:ssä, mutta vain hänen 2. sijoituksensa on laskettu mukaan palkintosijoihin.[1]
Lähteet
- Melart, Juhani & Melart, Kari: Elämä pelissä – Grand Prix -ratojen sankarit. 2. painos. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22767-6.
- Kärkkäinen, Juha: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96. Hämeenlinna: Alfamer Oy, 1996. ISBN 951-9153-98-5.
Viitteet
- ↑ 1955 Argentine Grand Prix - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 17.3.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Nino Farina - Italy ESPN. Viitattu 13.2.2021. (englanniksi)
- ↑ From 'The Iceman' to 'The Monza Gorilla' - the best nicknames in F1 history F1 News. 27.1.2017. Formula 1.com. Viitattu 6.11.2018. (englanniksi)
- ↑ Giuseppe Farina Spiritus Temporis. Arkistoitu 2.11.2010. Viitattu 25.6.2008. (englanniksi)
- ↑ Giuseppe Farina Crash.net. Arkistoitu 24.7.2008. Viitattu 25.6.2008. (englanniksi)
- ↑ 1946 Nations GP Races. ChicaneF1.com. Viitattu 13.2.2021. (englanniksi)
- ↑ Melart & Melart 1998, s. 11
- ↑ The dawn of a new era ESPN. Viitattu 13.2.2021. (englanniksi)
- ↑ Kärkkäinen 1996, s. 6
- ↑ Kärkkäinen 1996, s. 7
- ↑ Wheel jam costs Fangio as Farina romps home ESPN. Viitattu 13.2.2021. (englanniksi)
- ↑ Kärkkäinen 1996, s. 8
- ↑ Kärkkäinen 1996, s. 10
- ↑ Ascari's title but Farina turns back the clock ESPN. Viitattu 13.2.2021. (englanniksi)
- ↑ 1955 Italian Grand Prix Results. ESPN. Viitattu 13.2.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Tremayne, David: Who was Giuseppe Farina, F1’s first winner and world champion? Formula1.com. 9.8.2020. Formula One World Championship Limited. Viitattu 17.4.2021. (englanniksi)
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Giuseppe Farina Wikimedia Commonsissa
Formula 1 -luokan kuljettajien maailmanmestarit
Formula 1 -kaudelle 1950 osallistuneet kuljettajat
 Walt Ader Fred Agabashian Alberto Ascari Henry Banks Tony Bettenhausen Clemente Biondetti Prinssi Bira Felice Bonetto Toni Branca Walt Brown Bill Cantrell Duane Carter Eugène Chaboud Louis Chiron | Joie Chitwood Johnny Claes Gianfranco Comotti George Connor Geoff Crossley Jimmy Davies Duke Dinsmore Philippe Étancelin Luigi Fagioli Juan Manuel Fangio Giuseppe Farina Walt Faulkner Pat Flaherty Myron Fohr | Joe Fry Bob Gerard Yves Giraud-Cabantous José Froilán González Emmanuel de Graffenried Cecil Green David Hampshire Sam Hanks Cuth Harrison Gene Hartley Mack Hellings Bill Holland Jackie Holmes Jerry Hoyt | Jimmy Jackson Leslie Johnson Joe Kelly Pierre Levegh Bayliss Levrett Henri Louveau Guy Mairesse Robert Manzon Eugène Martin Johnny McDowell Jack McGrath David Murray Nello Pagani Reg Parnell | Johnnie Parsons Paul Pietsch Charles Pozzi Dick Rathmann Jim Rathmann Franco Rol Tony Rolt Mauri Rose Louis Rosier Paul Russo Troy Ruttman Consalvo Sanesi Harry Schell Bill Schindler | Dorino Serafini Brian Shawe-Taylor Raymond Sommer Piero Taruffi Maurice Trintignant Luigi Villoresi Peter Walker Lee Wallard Spider Webb Peter Whitehead |
| ||||||||||
