Gentle Giant

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Gentle Giant
Gentle Giant Hampurissa vuonna 1974.
Tiedot
Toiminnassa	1970–1980
Tyylilaji	progressiivinen rock
Kotipaikka	Iso-Britannia
Laulukieli	englanti
Entiset jäsenet	Derek Shulman Phil Shulman Ray Shulman Kerry Minnear Gary Green Martin Smith Malcolm Mortimore John Weathers
Aiheesta muualla
Kotisivut
Infobox OKNimi-testi OK

Gentle Giant oli englantilainen progressiivisen rockin yhtye, joka toimi vuosina 1970–1980. Gentle Giant julkaisi 11 studioalbumia ja yhden konserttiäänitteen. Suurimpia menestyksiä olivat levyt Octopus (1972) ja Free Hand (1975).

Jäsenet

Gentle Giantin perustivat veljekset Phil (saksofoni, laulu), Derek (laulu) ja Ray Shulman (basso, viulu). He olivat esiintyneet yhdessä jo usean vuoden ajan Simon Dupree and the Big Sound -yhtyeessä, jolla oli yksi merkittävä singlehitti "Kites" (1967), jonka Kirka levytti suomeksi nimellä "Leijat" (1969). Uuteen yhtyeeseen liittyivät myös Kerry Minnear, joka oli Lontoon Royal School of Musicissa kouluttautunut säveltäjä ja kosketinsoittaja, ja kitaristi Gary Green. Rumpaliksi vakiintui Martin Smithin (1970–1971) ja Malcolm Mortimoren (1971–1972) jälkeen John Weathers. Phil Shulman erosi yhtyeestä Octopus-albumin jälkeen tammikuussa 1973, kun taas John Weathers liittyi siihen ennen kyseisen levytyksen tekoa. In a Glass House -albumista lähtien yhtye jatkoi samalla viisihenkisellä kokoonpanolla.^[1]

Tyyli ja instrumentaatio

Gentle Giantin jäsenet olivat epätavallisia laulu- ja soitinvirtuooseja: yhtyeen albumeilla kuullaan yhteensä 46 eri instrumenttia. Gentle Giantin musiikin tärkeimpiä vaikuttajia olivat klassinen musiikki, jazz, kansanmusiikki, renessanssimusiikki ja rock. Erityisen merkille pantavaa on yhtyeen soveltama monikerroksinen vokaalipolyfonia, jota monet suurempaa suosiota nauttineet yhtyeet, kuten Yes ja Queen, pyrkivät jäljittelemään.

Esimerkiksi Ray Shulman soitti yhtyeen konserteissa sähköbasson lisäksi runsaasti viulua, kitaraa, nokkahuilua, trumpettia ja eri lyömäsoittimia. Samoin Kerry Minnearin soitinvalikoimiin kuului lukemattomien kosketinsoitinten lisäksi nokkahuilu, sello ja vibrafoni. Yhtyeen jäsenet kehittivät itse jopa uuden kielisoittimen, shulberryn, joka oli lähinnä näppäiltävä kolmikielinen sähköinen ukulele.^[2]

Toisin kuin useimmat 1970-luvun suurista progeyhtyeistä Gentle Giant ei erityisemmin suosinut pitkiä, eeppisiä sävellyksiä, vaan se mahdutti kaikki kappaleensa selvästi alle kymmenen minuutin kestoon. Gentle Giant ei kuitenkaan julkaissut menestyneitä singlelevyjä, vaan sen luova työ keskittyi albumeiden ja lavaesiintymisten ympärille.

Gentle Giantin sanoitukset käsittelivät hyvin monenlaisia elämänilmiöitä, mutta ilman varsinaista poliittista sanomaa. Yhtyeen nimi viittaa renessanssikirjailija François Rabelais'n Gargantua-jättiläisen hahmoon. Myös Gargantuan ystävät Pantagruel ja Panurge esiintyvät joidenkin kappaleiden teksteissä. Inspiraatio joihinkin lauluihin tuli kirjailijoilta ja filosofeilta kuten Albert Camus’lta ("Cry for Everyone") ja R. D. Laingilta ("Knots"), mutta vastaavasti laulut saattoivat käsitellä myös arkisia asioita kuten yhtyeen roudarien epäsiisteyttä ("A Dog's Life").

Suosio ja uran loppu

Gentle Giant ei koko toimintansa aikana päässyt nauttimaan suuresta suosiosta kotimaassaan Isossa-Britanniassa, mutta oli hyvin suosittu muun muassa Saksassa ja Italiassa sekä myös Yhdysvalloissa, missä etenkin The Power and the Glory (1974) ja Free Hand (1975) olivat kohtalaisen suuria menestyksiä. Kotimaisen menestyksen puutetta kuvaa hyvin se, että Gentle Giant esiintyi tammikuussa 1978 ensimmäisen kerran liki kahteen vuoteen Britanniassa BBC:n taltioimassa konserttiohjelmassa, mutta toimi vielä yli kaksi vuotta tämän jälkeen esiintyen kuitenkin pelkästään ulkomailla. Gentle Giant ei esiintynyt koskaan Suomessa.

1970-luvun loppua kohden Gentle Giantin edustama progressiivinen tyylisuunta jäi pahasti punk-rockin jalkoihin ja yhtye myös itse yksinkertaisti tyyliään yrittäessään tavoittaa laajempaa yleisöä. Tulos oli päinvastainen, sillä yhtyeen omaperäiseen musiikkiin mieltynyt yleisö ei enää kokenut uutta tyyliä omakseen. Kiinnostus Gentle Giantia kohtaan heräsi uudelleen 1990-luvulla ja vanhoja äänitteitä on julkaistu runsaasti uudelleenmasterointeina, minkä lisäksi niukkoja televisiotaltiointeja on julkaistu DVD-tallenteina. Yhtyeen jäsenet ovat pyynnöistä huolimatta kuitenkin yksiselitteisesti torjuneet ajatuksen comebackistä.

Vuonna 2008 Gary Green, Malcolm Mortimore ja Kerry Minnear perustivat Gentle Giantin musiikkia esittävän Three Friends -yhtyeen; Minnear kuitenkin erosi yhtyeestä loppuvuodesta 2009 henkilökohtaisista syistä.^[3] Three Friends on keikkaillut satunnaisesti, mutta ei ole julkaissut yhtään levyä.

Ray Shulman menehtyi pitkäaikaiseen sairauteen maaliskuussa 2023.^[4]

Kokoonpano

• Derek Shulman – laulu, saksofonit, nokkahuilu, kosketinsoittimet, sähköbasso ja lyömäsoittimet (1970–1980)
• Phil Shulman – laulu, saksofonit, trumpetti, klarinetti, nokkahuilu ja lyömäsoittimet (1970–1973)
• Kerry Minnear – kosketinsoittimet (mm. piano, sähköpiano, urut, Mellotron, Hohner Clavinet ja Minimoog), nokkahuilu, sello, laulu, sähköbasso, vibrafoni ja ksylofoni (1970–1980)
• Gary Green – sähkö- ja akustinen kitara, mandoliini, nokkahuilu, sähköbasso, ksylofoni ja laulu (1970–1980)
• Ray Shulman – sähköbasso, viulu, alttoviulu, akustinen kitara, trumpetti, lyömäsoittimet ja laulu (1970–1980)
• Martin Smith – rummut ja lyömäsoittimet (1970–1971)
• Malcolm Mortimore – rummut ja lyömäsoittimet (1971-1972)
• John Weathers – rummut, vibrafoni, ksylofoni ym. lyömäsoittimet, akustinen kitara ja laulu (1972–1980)

Diskografia

Studioalbumit

• Gentle Giant  (1970)
• Acquiring the Taste  (1971)
• Three Friends  (1972)
• Octopus  (1972)
• In a Glass House  (1973)
• The Power and the Glory  (1974)
• Free Hand  (1975)
• Interview  (1976)
• The Missing Piece  (1977)
• Giant for a Day!  (1978)
• Civilian  (1980)

Livealbumit

• Playing the Fool  (1977) (live, 2-CD)
• In Concert (BBC Radio 1)  (1994) (live)
• Out of the Woods  (1996) (live)
• King Biscuit Flower Hour Presents  (1998) (live)
• Out of the Fire  (1998) (live)
• In a Palesport House  (1999) (live)
• Totally out of the Woods  (2000) (live)
• Live in Rome 1974  (2000) (live)
• Interview in Concert  (2000) (live)
• Artistically Cryme  (2002) (live)
• Experience  (2002) (live)
• Endless Life  (2003) (live)
• Way of Life  (2003) (live)
• Missing Face  (2003) (live)
• Prologue  (2003) (live)

Kokoelma-albumit

• Edge of Twilight: Best of  (1996)
• Under Construction  (1997)
• Scraping the Barrel  (2004)

Filmografia

• Giant on the Box  (2004) (DVD/video + CD)
• GG at the GG  (2006) (DVD/video)

Lähteet

Aiheesta muualla

• Kotisivu