Funktionaalinen lukutaidottomuus

Funktionaalinen lukutaidottomuus, toisinaan myös uuslukutaidottomuus, on sosiolingvistiikan käsite, jonka avulla viitataan yksilön kyvyttömyyteen lukea, kirjoittaa ja/tai laskea päivittäisessä elämässä kohtaamissaan tilanteissa. Se eroaa varsinaisesta lukutaidottomuudesta sikäli, että jälkimmäisellä tarkoitetaan kyvyttömyyttä lainkaan lukea tai kirjoittaa yksinkertaisiakaan lauseita millään kielellä.

Ominaispiirteet

Lukutaidoton ei osaa lukea tai kirjoittaa ollenkaan. Funktionaalisesti lukutaidottomilla on perusymmärrys lukutaidosta (kyky lukea ja kirjoittaa tekstejä omalla äidinkielellään), mutta heidän kieliopilliset taitonsa vaihtelevat suuresti. Kohdatessaan painettuja materiaaleja funktionaalisesti lukutaidoton ei pysty toimimaan tehokkaasti, eikä osaa esimerkiksi täyttää lomakkeita tai ymmärrä allekirjoittamiaan sopimuksia. Funktionaalinen lukutaidottomuus rajoittaa merkittävästi yksilön kykyä käyttää nykyaikaisia kommunikaatiovälineitä, kuten matkapuhelinta tai tietokonetta.

Euroopan unionissa

Lukutaidottomia ei ole juuri lainkaan Euroopassa, mutta funktionaalinen lukutaidottomuus on lisääntymässä.[1]

Lähteet

  1. ↑ Mietintö: Lukutaidottomuus ja sosiaalinen syrjäytyminen 15.1.2002. Euroopan parlamentti. Viitattu 3.1.2009.

Aiheesta muualla

  • YK:n tilasto, raportti 2007–2008
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Functional illiteracy