Frank de Boer
 | |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Franciscus de Boer | ||
| Syntymäaika | 15. toukokuuta 1970 (ikä 53) | ||
| Syntymäpaikka | Hoorn, Pohjois-Hollanti, Alankomaat | ||
| Pelipaikka | puolustaja | ||
| Pituus | 180 cm | ||
| Seura | |||
| Seura | avoin | ||
| Tehtävä | päävalmentaja | ||
| Junioriseurat | |||
| VV De Zouaven | |||
| 1984–1988 | Ajax | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1988–1999 | Ajax | 328 | (30) |
| 1999–2003 | Barcelona | 144 | (5) |
| 2003–2004 | Galatasaray | 15 | (1) |
| 2004 | Rangers | 15 | (2) |
| 2004–2005 | Al Rayyan | 16 | (5) |
| 2005–2006 | Al-Shamal | 1 | (0) |
| Yhteensä | 519 | (43) | |
| Maajoukkue | |||
| 1990–2004 | Alankomaat | 112 | (13) |
| Valmennusura | |||
| 2007–2010 | Ajax (jun.) | ||
| 2008–2010 | Alankomaat (apuv.) | ||
| 2010–2016 | Ajax | ||
| 2016 | Internazionale | ||
| 2018–2020 | Atlanta United | ||
| 2020–2021 | Alankomaat | ||
| Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Frank de Boer (s. 15. toukokuuta 1970) on alankomaalainen jalkapallovalmentaja ja entinen puolustaja.
Frank on muutamaa minuuttia nuorempi kuin kaksoisveljensä Ronald, joka myös on entinen ammattilaisjalkapalloilija.
Pelaajaura
Seurajoukkueura
De Boer aloitti uransa Ajax Amsterdamissa vasempana laitapuolustajana. Myöhemmin hänen pelipaikakseen vakiintui keskuspuolustaja. Hän saavutti jo ensimmäisessä ammattilaisseurassaan Euroopan tärkeimmät tittelit, Mestarien liigan ja UEFA Cupin voitot. Menestys seuraavassa seurassa, alankomaalaisia vilisseessä FC Barcelonassa ei ollut samanlaista, ja de Boerin uran tahrasi lisäksi kärähtäminen nandrolonista doping-testissä. Kesällä 2003 hän siirtyi Turkkiin, Galatasarayn riveihin. Siellä hän kuitenkin viihtyi vain puolisen vuotta, kunnes siirtyi Glasgow Rangersiin veljensä seuraksi. De Boereille Rangers oli jo kolmas yhteinen seura, he olivat pelanneet samaan aikaan myös Ajaxissa ja FC Barcelonassa. Glasgow'n visiitti jäi sekin lyhyeksi, ja de Boer muutti rahakkaan tarjouksen perässä Qatariin, Al-Rayyanin joukkueeseen, jossa hän lopetti uransa vuonna 2005.
Maajoukkueura
De Boerista ehti tulla kaikkien aikojen eniten maaotteluita Alankomaiden jalkapallomaajoukkueessa pelannut pelaaja 112 ottelullaan. Myöhemmin Edwin van der Sar vei häneltä tuon ennätyksen. Hän muodosti yhden Euroopan parhaista keskuspuolustuksista yhdessä Jaap Stamin kanssa. Maajoukkuedebyyttinsä hän teki lokakuussa 1990 Italiaa vastaan. De Boer toimi maajoukkueen kapteenina vuosien ajan, kunnes lopetti maansa edustamisen EM-kisoihin 2004, jossa hän joutui jättämään kisat kesken loukkaantumisen vuoksi.
Meriitit pelaajana
- Mestarien liiga: 1995
- UEFA Cup: 1992
- UEFA Super Cup: 1995
- Intercontinental Cup: 1995
- Alankomaiden mestaruus (5): 1990, 1994, 1995, 1996, 1998
- Alankomaiden cup (2): 1993, 1998
- Espanjan mestaruus: 1999
Valmennusura
Vuonna 2008 de Boer aloitti uransa valmentajana siirryttyään AFC Ajaxin organisaatioon juniorivalmentajaksi. Bert van Marwijkin noustua Alankomaiden maajoukkueen päävalmentajaksi, tuli de Boerista ja Phillip Cocusta hänen apuvalmentajansa. He johdattivat Alankomaat karsintalohkonsa ylivoimaisena voittajana MM-kisoihin 2010. Maaliskuussa KNVB palkitsi van Marwijkin tiimeineen kaksivuotisella jatkosopimuksela. [1]
Joulukuun alussa 2010 de Boer korvasi Martin Jolin AFC Ajaxin päävalmentajana. Hän toimii tehtävässään ainakin Eredivisien joulutaukoon saakka. [2] Tammikuussa 2011 de Boer allekirjoitti Ajaxin kanssa kesään 2014 ulottuvan sopimuksen päävalmentajan tehtävistä. [3] De Boerin johdolla Ajax pelasi vahvan kevätkauden ja nousi lopulta Alankomaiden mestariksi seitsemän vuoden tauon jälkeen. Päätöskierroksella de Boerin suojatit kaatoivat ratkaisevassa ottelussa FC Twenten, jolle olivat cupin loppuottelussa hävinneet. [4] De Boer jatkoi hyvää työtään Ajaxin peräsimessä myös kaudella 2011–2012. Hieman vaisumman syyskauden jälkeen Ajax pelasi loistavan kevään ja pääsi juhlimaan toista perättäistä mestaruutta kierros ennen Eredivisien loppua. [5]
Toukokuussa 2012 de Boer kertoi, ettei ole kiinnostunut huhutusta siirtymisestä englantilaisseura Liverpoolin päävalmentajaksi. [6] Hän jatkoi uraansa Ajaxissa menestyksekkäästi, sillä joukkue voitti kaudella 2012–13 kolmannen perättäisen mestaruutensa de Boerin alaisuudessa. Hänet palkittiin vuonna 2013 Alankomaiden vuoden valmentajana. [7] Kauden 2013–2014 päätteeksi Ajax voitti jälleen mestaruuden, neljännen kerran perätysten. Mestaruus varmistui kierros ennen liigan loppua. [8] Samalla Frank de Boerista tuli Ajaxin seurahistorian menestyksekkäin valmentaja. Aiemmin ainoastaan Rinus Michels oli luotsannut Ajaxin neljään mestaruuteen, mutta ei kuitenkaan perättäisesti. Kaudella 2014–2015 de Boerin mestaruusputki Ajaxin kanssa lopulta päättyi, kun joukkue jäi liigakakkoseksi peräti 17 pistettä PSV Eindhovenille hävinneenä. Kaudella 2015–2016 Ajax putosi yllättäen Mestarien liigasta karsintojen kolmannella kierroksella, kun se hävisi kotonaan jatkoajalla SK Rapid Wienille 2–3.[9] Pelit kulkivat nihkeästi myös Eurooppa-liigassa, jonka lohkovaiheessa Ajax voitti vain Celticin ja pelasi neljä tasapeliä pudoten jatkosta.[10] Eredivisiessä Ajax taisteli mestaruudesta PSV Eindhovenin kanssa viimeiselle kierrokselle saakka, mutta joutui taipumaan kakkoseksi pelattuaan päätöskierroksella tasan De Graafschapin kanssa.[11] Mestaruuden karattua Ajaxilta toistamiseen de Boerin on spekuloitu siirtyvän Evertonin tai Valencian päävalmentajaksi.[12] 12. toukokuuta 2016 de Boer ilmoitti jättävänsä Ajaxin valmennettuaan seuraa viisi ja puoli vuotta.[13]
Elokuun alussa 2016 de Boer allekirjoitti kolmivuotisen sopimuksen Serie A -seura Internazionalen kanssa.[14] Seurajohto erotti de Boerin yllättäen jo 1. marraskuuta, kun Internazionale majaili Serie A:ssa vasta sijalla 12. Hän ennätti olla seuran päävalmentajana vain 85 päivää.[15]
Kesäkuun lopussa 2017 de Boer allekirjoitti kolmivuotisen sopimuksen Englannin Valioliigassa pelaavan Crystal Palacen kanssa.[16] Joukkue erotti hänet syyskuun puolivälissä neljän tappiollisen valioliigaottelun jälkeen jättäen de Boerin uran Palacessa vain 77 päivän mittaiseksi.[17]
Joulukuussa 2018 de Boer allekirjoitti sopimuksen MLS-liigan mestarijoukkue Atlanta Unitedin kanssa.[18] De Boer luotsasi kaudella 2019 Atlantan U.S. Open Cupin ja Campeones Cupin mestariksi. MLS:n itäisessä konferenssissa Atlanta eteni konferenssifinaaleihin, joissa se kuitenkin hävisi Torontolle. Atlanta purki de Boerin sopimuksen heinäkuussa 2020, kun joukkue oli hävinnyt kaikki kolme otteluaan liigan jatkuttua koronapandemian aiheuttaman tauon jälkeen.[19]
Syyskuussa 2020 de Boerista tuli Alankomaiden jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja vuoteen 2022 ulottuvalla sopimuksella.[20] De Boerin johdolla Alankomaat voitti kesällä 2021 pelatussa EM-lopputurnauksessa alkulohkonsa puhtaalla pelillä. Turnaus päättyi kuitenkin neljännesvälierissä tappioon Tšekille 0–2.[21] Turnauksen jälkeen de Boer sai potkut tehtävistään.[22]
Meriitit valmentajana
- U.S. Open Cup: 2019
- Campeones Cup: 2019
- Alankomaiden mestaruus (4): 2011, 2012, 2013, 2014
- Alankomaiden cup
- Hopeaa: 2011
- Alankomaiden supercup: 2013
- Alankomaiden vuoden jalkapallovalmentaja (Rinus Michels -palkinto): 2013, 2014
Lähteet
- ↑ Bert van Marwijk bleibt bis 2012
- ↑ Jol erosi Ajaxin peräsimestä
- ↑ Ajax vertraut weiter auf de Boer
- ↑ Eredivisie round-up: Ajax beat Twente to clinch title while PSV miss out on Champions League qualification
- ↑ Ajax macht den 31. Titelgewinn perfekt
- ↑ F. De Boer refuse le poste
- ↑ Rinus Michels Award voor De Boer
- ↑ Ajax are crowned Dutch Eredivisie league champions
- ↑ Rapid Vienna knock out Ajax (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Draw with Molde not enough for Ajax
- ↑ PSV crowned champions after Ajax stumble
- ↑ Frank de Boer interested in Everton and Valencia jobs, but will Ajax coach seek move?
- ↑ Frank de Boer leaves Ajax amid Everton rumours
- ↑ Inter Milan: Frank de Boer replaces Roberto Mancini as manager
- ↑ Frank de Boer: Inter Milan sack Dutch coach after 85 days in charge
- ↑ Frank de Boer appointed new Crystal Palace manager on three-year contract
- ↑ Frank de Boer: Crystal Palace sack manager after five games in charge BBC Sport. 11.9.2017. Viitattu 11.9.2017. (englanniksi)
- ↑ Official: Atlanta United name Frank de Boer new head coach
- ↑ Atlanta United, Frank de Boer mutually agree to part ways
- ↑ Frank de Boer nieuwe bondscoach
- ↑ Netherlands 0-2 Czech Republic
- ↑ Frank de Boer vertrekt bij KNVB
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Frank de Boer Wikimedia Commonsissa
| Edeltäjä: Ronald Koeman | Alankomaiden vuoden jalkapallovalmentaja 2013, 2014 | Seuraaja: Phillip Cocu |
| Edeltäjä: Martin Jol | AFC Ajaxin päävalmentaja 12/2010–2016 | Seuraaja: Peter Bosz |
| Edeltäjä: Sam Allardyce | Crystal Palacen päävalmentaja 6–9/2017 | Seuraaja: Roy Hodgson |
| Edeltäjä: Gerardo Martino | Atlanta Unitedin päävalmentaja 2019–7/2020 | Seuraaja: Gabriel Heinze |
| Edeltäjä: Ronald Koeman | Alankomaiden maajoukkueen päävalmentaja 9/2020–7/2021 | Seuraaja: Louis van Gaal |
Internazionalen päävalmentajat
- Fossati (1909–1915)
- Resegotti (1920–1922)
- Spottiswood (1922–1924)
- Scheidler (1924–1926)
- Weisz (1926–1928)
- Viola (1928–1929)
- Weisz (1929–1931)
- Tóth (1931–1932)
- Weisz (1932–1934)
- Feldmann (1934–1936)
- Carraro (1936)
- Castellazzi (1936–1938)
- Cargnelli (1938–1940)
- Peruchetti (1940)
- Zamberletti (1941)
- Fiorentini (1941–1942)
- Ferrari (1942–1945)
- Carcano (1945–1946)
- Nutrizio (1946)
- Meazza (1947–1948)
- Carcano (1948)
- Astley (1948)
- Cappelli (1949–1950)
- Olivieri (1950–1952)
- Foni (1952–1955)
- Campatelli (1955)
- Meazza (1955–1956)
- Carver (1957–1958)
- Bigogno (1958)
- Campatelli (1959–1960)
- Achilli (1960)
- Cappelli (1960)
- Hel. Herrera (1960–1968)
- Foni (1968–1969)
- Her. Herrera (1969–1970)
- Invernizzi (1970–1973)
- Masiero (1973)
- Hel. Herrera (1973)
- Masiero (1974)
- Suárez (1974–1975)
- Chiappella (1976–1977)
- Bersellini (1977–1982)
- Marchesi (1982–1983)
- Radice (1983–1984)
- Castagner (1984–1985)
- Corso (1985–1986)
- Trapattoni (1986–1991)
- Orrico (1991–1992)
- Suárez (1992)
- Bagnoli (1992–1994)
- Marini (1994)
- Bianchi (1994–1995)
- Suárez (1995)
- Hodgson (1995–1997)
- Castellini (1997)
- Simoni (1997–1998)
- Lucescu (1998–1999)
- Castellini (1999)
- Hodgson (1999)
- Lippi (1999–2000)
- Tardelli (2000–2001)
- Cúper (2001–2003)
- Verdelli (2003)
- Zaccheroni (2003–2004)
- Mancini (2004–2008)
- Mourinho (2008–2010)
- Benítez (2010)
- Leonardo (2010–2011)
- Gasperini (2011)
- Ranieri (2011–2012)
- Stramaccioni (2012–2013)
- Mazzarri (2013–2014)
- Mancini (2014–2016)
- De Boer (2016)
- Pioli (2016–2017)
- Spalletti (2017–2019)
- Conte (2019–)
1 van Breukelen | 2 van Aerle | 3 van Tiggelen | 4 Koeman | 5 Blind | 6 Wouters | 7 Bergkamp | 8 Rijkaard | 9 van Basten | 10 Gullit | 11 van ’t Schip | 12 Kieft | 13 Menzo | 14 Witschge | 15 Winter | 16 Bosz | 17 de Boer | 18 Jonk | 19 Viscaal | 20 Roy | Valmentaja Michels
1 de Goeij | 2 F. de Boer | 3 Rijkaard | 4 Koeman | 5 Witschge | 6 Wouters | 7 Overmars | 8 Jonk | 9 R. de Boer | 10 Bergkamp | 11 Roy | 12 Bosman | 13 van der Sar | 14 van Gobbel | 15 Blind | 16 Numan | 17 Taument | 18 Valckx | 19 van Vossen | 20 Winter | 21 de Wolf | 22 Snelders | Valmentaja Advocaat
1 van der Sar | 2 Reiziger | 3 Stam | 4 F. de Boer | 5 Numan | 6 Jonk | 7 R. de Boer | 8 Bergkamp | 9 Kluivert | 10 Seedorf | 11 Cocu | 12 Zenden | 13 Ooijer | 14 Overmars | 15 Bogarde | 16 Davids | 17 van Hooijdonk | 18 de Goeij | 19 van Bronckhorst | 20 Winter | 21 Hasselbaink | 22 Hesp | Valmentaja Hiddink
| ||||||||||
