Fra Angelico

Vasarin galleria

Taiteilijat, jotka ovat mukana Giorgio Vasarin kirjassa Taiteilijaelämänkertoja (1550).

OSA I

Cimabue
Arnolfo di Lapo
Nicola Pisano
Giovanni Pisano
Andrea Tafi (taiteilija)
Giotto
Pietro Lorenzetti (Pietro Laurati)
Andrea Pisano
Buonamico Buffalmacco
Ambrogio Lorenzetti (Ambruogio Laurati)
Pietro Cavallini
Simone Martini
Taddeo Gaddi
Andrea Orcagna (Andrea di Cione)
Agnolo Gaddi
Duccio di Buoninsegna
Gherardo Starnina
Lorenzo Monaco
Taddeo Bartoli

OSA II

Jacopo della Quercia
Nanni di Banco
Luca della Robbia
Paolo Uccello
Lorenzo Ghiberti
Masolino da Panicale
Masaccio
Filippo Brunelleschi
Donatello
Giuliano da Maiano
Piero della Francesca
Fra Angelico
Leon Battista Alberti
Antonello da Messina
Alessio Baldovinetti
Fra Filippo Lippi
Andrea del Castagno
Domenico Veneziano
Gentile da Fabriano
Pisanello
Benozzo Gozzoli
Vecchietta (Francesco di Giorgio e di Lorenzo)
Antonio Rossellino
Bernardo Rossellino
Desiderio da Settignano
Mino da Fiesole
Lorenzo Costa
Ercole Ferrarese
Jacopo Bellini
Giovanni Bellini
Gentile Bellini
Cosimo Rosselli
Antonio del Pollaiuolo
Piero Pollaiuolo
Sandro Botticelli
Andrea del Verrocchio
Andrea Mantegna
Filippino Lippi
Bernardino Pinturicchio
Francesco Francia
Pietro Perugino
Luca Signorelli

OSA III

Leonardo da Vinci
Giorgione da Castelfranco
Antonio da Correggio
Piero di Cosimo
Donato Bramante (Bramante da Urbino)
Giuliano da Sangallo
Antonio da Sangallo
Rafael
Giulio Romano
Pontormo
Andrea Sansovino
Lorenzo di Credi
Baldassare Peruzzi
Andrea del Sarto
Rosso Fiorentino
Jacopo Palma
Lorenzo Lotto
Sebastiano del Piombo (Sebastiano Viniziano)
Michelangelo Buonarroti

Fra Angelico, tunnettu myös nimellä Il Beato Fra Giovanni Angelico da Fiesole (1387 tai 1395 Vicchio – 1455 Rooma) oli tunnettu firenzeläinen varhaisrenessanssin ajan taidemaalari.^[1] Giorgio Vasari kertoo hänen elämästään kirjassaan Taiteilijaelämänkertoja.

Elämänvaiheita

Kaksikymmenvuotiaana Fra Angelico liittyi Fiesolessa dominikaanisääntökuntaan.^[2] Hänen maallikkoveljensä, syntymänimeltään Guido di Pietro oli ennen noviisiksi ryhtymistään opiskellut käsikirjoitusten kuvittajaksi yhdessä veljensä kanssa. Hän teki suuria kuvitustöitä luostarille, ja tilaustöitä Cosimo de'Medicille. ^lähde?

Vuosina 1436–1445 Fra Angelico opiskeli teologiaa ja filosofiaa Cortonassa. Hän maalasi näinä vuosina sekä munkkina Fiesolessa ollessaan madonnankuvia, kuten Viimeinen tuomio, Neitsyt Marian kruunaus, Kristuksen itkeminen ja Ristiltä ottaminen.^[2] ^selvennä

Fra Angelico vietti vuodet 1436–1445 Firenzessä. Taiteensuosijan ja tukijan Cosimo de Medicin tilauksesta hän maalasi San Marcon madonnan ja 33 Kristuksen elämästä kertovaa teosta. Fra Angelicon ansiota on, että San Marcon luostarista tuli huomattava kristillisen taiteen keskus.^[2]

Paavin kutsumana Fra Angelico lähti vuonna 1445 Roomaan, missä hän työskenteli Vatikaanin palveluksessa tehden muun muassa freskon Profeettojen kuoro sekä Viimeinen tuomio. Hän oli vielä vähän aikaa Fiesolessa, mutta palasi sitten Roomaan, missä hän kuoli 1455.^[2]

Vaikutteet ja tyyli

Fra Angelicon ennen vuotta 1436 syntyneissä teoksissa katsotaan olleen paljon vaikutteita Giottolta, mutta myöhemmät teokset kuuluvat varhaisrenessanssiin. Gotiikan aikana maalaukset sommiteltiin kolmiosaisiksi. Niissä oli keski- ja sivuosat. Hahmot erotettiin toisistaan ja etäisyysvaikutuksia ei kuvattu. Fra Angelicon työt kuvastavat tyylikaudesta riippumatta syvää rauhaa.^[2]