Förbyn kaivos

Förbyn vanha kaivostorni.

Förbyn kalkkikaivos toimi Särkisalon Isossaluodossa 1882–2010 ja sen omisti Karl Forsström Oy. Kaivos lopetettiin talvella 2010 koska kalkkikiven louhinta nykyistä syvemmältä olisi tullut kannattamattomaksi. Viime vaiheissa kaivos työllisti 7 henkilöä ja sen alin taso oli 530 metrin syvyydessä.

Perustaminen

Kaivoksen perusti merikapteeni Karl Teodor Forsström (1850–1912). Förbyssä oli harjoitettu kalkin louhintaa jo 1300-luvulta lähtien mutta Forsström aloitti ensimmäisenä Suomessa teollisen kalkin valmistuksen. Louhinta aloitettiin ensin avolouhoksesta mutta jo vuodesta 1904 lähtien siirryttiin maanalaiseen louhintaan. Förbyn kalkkikiviesiintymä on noin 600 metriä pitkä.

Förbyn kaivoksella tapahtui 25. helmikuuta 1928 onnettomuus, jossa neljä työmiestä sai surmansa. He olivat louhimassa kalkkikiveä 60 metrin syvyydessä olleessa tunnelissa kun tunnelin katosta irtosi kolmen metrin pituinen ja puolen metrin levyinen kivenlohkare heidän päälleen.[1][2]

Karl Forsström Ab ja sveitsiläinen Pluess-Staufer Ag perustivat 1981 Oy Förby Ab nimisen yhteisyrityksen joka hoiti kalkkikiven jalostuksen maan päällä kun taas itse louhinta jäi Karl Forsström Ab:n tehtäväksi. Nykyisin kalkkikiven jatkokäsittelyn hoitaa Omya Oy. Omyan tehdas jatkaa toimintaansa kaivoksen sulkemisen jälkeenkin muualta tuodulla raaka-aineella ja hylättyä kaivosta käytetään jatkossa tuotannossa syntyvän silikaattikalkin varastointiin.

Sortumat

11. joulukuuta 1982 kaivoksen alueella tapahtui onnettomuus jossa osa kaivoksesta sortui. Sortuma synnytti noin 100 metriä halkaisijaltaan olevan ja useita kymmeniä metrejä syvän montun joka nielaisi osan Förbyn maantiestä ja repäisi päädyn vanhasta osuuskaupparakennuksesta. Sortuma-alue on nykyisin aidattu koska montun ympäristössä on vaarallisia halkeamia ja montun reunoilla on sortumavaara. Sortuma ulottuu yli kahdensadan metrin syvyyteen ja johtuu rakoilevasta kiviaineksesta sekä kaivoksen ylemmillä, vanhoilla tasoilla aikanaan tehdystä liiallisesta louhinnasta. Myös uudet sortumat ovat mahdollisia. Ensimmäinen sortuma kaivoksen yläosassa tapahtui jo ennen toista maailmansotaa.

Kalkkikaivos lähiympäristöineen on merkittävä lepakoiden elinympäristö ja talvehtimispaikka.

Lähteet

  • Turunmaan rannikon kalkkilouhokset ja Paraisten kalkkitehdas Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 4.9.2020.
  • Kalkinlouhinnan pitkät perinteet Förbyssä päättyvät. Perniönseudun Lehti. 11.2.2010 / päiv. 4.2.2013. Arkistoitu 4.6.2016. Viitattu 4.9.2020.
  • Förbyn sortumalla seikkaillaan hengen kaupalla. Perniönseudun Lehti. 1.9.2011 / päiv. 4.2.2013. Arkistoitu 4.6.2016. Viitattu 4.9.2020.
  • Laakkonen, Kalevi & Turunen, Aku: Förbyn kaivos, historiaa ja nykyaikaa.. Vuorityö ja tekniikka – Vuoriteknikot ry:n jäsenlehti, 2009. Arkistoitu 1.6.2016.. Viitattu 4.9.2020.
  1. ↑ Förbyn kalkkilouhoksella tapahtunut onnettomuus, Helsingin Sanomat, 27.02.1928, nro 57, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  2. ↑ Förbyn kaivostapaturmaa pidettävä selvänä sattumana. Virallinen tarkastus päättynyt, Helsingin Sanomat, 18.03.1928, nro 77, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Aiheesta muualla

  • Mäkelä, Kalle: Maa on pettänyt alta Salon seudulla ennenkin – Katso, miltä näytti Förbyn kaivoksen jättisortuma vuonna 1982 Yle Uutiset. 10.2.2017. Viitattu 4.9.2020.