Ensimmäinen puunilaissota
| Ensimmäinen puunilaissota | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa puunilaissotia | |||||||||
 Karthago (sininen), Rooman tasavalta (punainen) ja Syrakusa (vihreä) vuonna 264 eaa. | |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
| Rooman tasavalta | Karthago | ||||||||
| Komentajat | |||||||||
| Marcus Atilius Regulus, | Hamilkar Barka, | ||||||||
Ensimmäinen puunilaissota käytiin Rooman tasavallan ja Karthagon välillä vuosina 264–241 eaa. Sota oli ensimmäinen, jossa roomalaiset joukot taistelivat Italian niemimaan ulkopuolella. Rooma voitti 23 vuotta kestäneen sodan, jota käytiin Sisilian hallinnasta. Sodan lopuksi Rooma saneli Karthagolle raskaat rauhanehdot ja Sisilia joutui roomalaisten haltuun. Rooman ja Karthagon konflikti jatkui edelleen toisessa puunilaissodassa vuonna 218 eaa.
Taustaa
Tulevasta sodasta nähtiin enteitä jo Taraksen rannikolla. Rooman täytyi myöntää kaupungille varsin löyhät rauhanehdot, sillä roomalaiset pelkäsivät Taraksen antautuvan Karthagolle.[1] Ensimmäinen selkkaus Rooman ja Karthagon välillä tapahtui Messenen kaupungissa, joka sijaitsee aivan Sisilian itäkärjessä, vain seitsemän kilometrin päästä Italian niemimaasta.[2]
Messeneä piti silloin hallussa joukko palkkasotureita, jotka kutsuivat itseään mamertiineiksi (Mars-jumalan mukaan). Syrakusan joukot piirittivät kaupunkia, jonne mamertiinit oli suljettu. Paikalle ilmestyi Karthagon laivasto, jonka päämääränä oli estää Syrakusaa valtaamasta kaupunkia ja toissijaisena tavoitteena vallata kaupunki itse. Tässä vaiheessa mamertiinit pyysivät apua Roomalta, jonka oli lähes pakko lähteä mamertiinien tueksi, sillä se ei halunnut uutta vastustajaa tai Syrakusaa vain seitsemän kilometrin päähän omasta rajastaan. Tästä eteenpäin asiat eivät mennetkään Rooman toiveiden mukaisesti. Roomasta matkaan lähti kenraali Gaius Claudius. Päästyään nykyiseen Rhegioniin, joka sijaitsee melkein vastapäätä Messeneä, hän kuuli, että tarkemmin harkittuaan mamertiinit eivät halunneetkaan Rooman apua vaan olivat jo päästäneet karthagolaiset kaupunkiin.[3]
Claudius ei hyväksynyt tätä vaan saapui pienen sotajoukon kera Messeneen, missä mamertiinit kutsuivat koolle kansankokouksen. Kun Claudius ja mamertiinit eivät päässeet sopuun, antoi Claudius äärimmäisen röyhkeästi käskyn vangita Karthagon sodanjohtaja Hannon (ei yhteyttä Hanno Suureen), vaikka virallisesti Rooman ja Karthagon välillä oli rauha. Roomalaiset pakottivat Hannon käskemään joukkonsa pois Messenestä.[3] Kun Hanno palasi Karthagoon, sotaoikeus tuomitsi hänet ristiinnaulittavaksi.[4]
Sotatoimet
Karthago kokosi kuitenkin piakkoin voimansa ja alkoi yhdessä vanhan vihollisensa Syrakusan (sotivat keskenään 400 eaa. -luvulla)[5] kanssa piirittää Messeneä. Manner-Roomasta tulleet sotajoukot iskivät kuitenkin Syrakusan joukkojen selustaan ja ajoivat niitä takaa aina Syrakusaan asti, jolloin hallitsija Hieron II katsoi parhaaksi solmia rauhan Rooman kanssa, vaikka ehdot olivatkin erittäin kovat.[4]
Tästä lähtien selkkausta on alettu kutsua puunilaissodaksi, koska vastakkain olivat enää Rooma ja Karthago.[4] Sota käytiin pääasiassa merellä ja Sisiliassa. Rooman oli siis nyt pakko rakentaa kunnollinen laivasto, jonka salaisena aseena oli corvus eli korppi. Corvus koostui kävelysillasta, jonka päähän oli kiinnitetty järeä piikki. Tämä uudentyyppinen entraussilta iskettiin vihollisen kansilankkuihin, jonka jälkeen roomalaiset merisotilaat valtasivat aluksen. Tämän jälkeen roomalaiset sotajoukot käyttivät perinteisiä maasotataktiikoita. Tähän eivät taas karthagolaiset merimiehet olleet tottuneet, joten silloinen Rooman konsuli, Gaius Duilius, otti historiallisen voiton Karthagon laivastosta. Roomassa voitto herätti ennenkuulumatonta riemua, sillä voitto oli Rooman historian ensimmäinen merellä.[4]
Karthagolla oli laiva- ja miehistömäärissä ylivoima: Karthagolla oli 350 kaleeria ja noin 150 000 miestä, Roomalla 330 kaleeria ja noin 140 000 miestä.[6] Karthago ei ollut kuitenkaan keksinyt vastakeinoa korpille, ja Rooman sodanjohto oli parempaa.[6] Karthagon laivasto tuhottiin Eknomoksen taistelussa vuonna 256 eaa.[6]
Kun Karthagon laivasto oli tuhottu, Rooma pystyi nousemaan maihin Afrikassa. Konsuli Marcus Atilius Regulus kärsi tappioita karthagolaisia vastaan ja jäi itse vangiksi.[7] Karthago piti konsulia panttivankina, koska hän tulisi olemaan yksi etu rauhanneuvotteluissa. Regulus lähetettiin Karthagon edustajana Roomaan, mutta hänen oli vannottava tulevansa takaisin, jos rauhansopimus ei onnistuisi.[7] Roomassa monet senaattorit olivat valmiita rauhaan, mutta Regulus piti sopimusta vastaan niin vaikuttavan puheen, että neuvottelut ajautuivat karille.[8] Regulus palasi Karthagoon, vaikka monet anelivat häntä jäämään. Tarinan mukaan Regulus kidutettiin kuoliaaksi piikkitynnyrissä.[8]
Vuosilukuja
- 264 eaa. Joukko messanalaisia pyytää Roomalta apua puunilaisen varuskunnan karkottamiseen Messanasta. Senaatti epäröi, mutta centuriakokous päättää auttaa ja kaksi legioonaa siirtyy Sisiliaan. Messenen taistelu.
- 263 eaa. Konsuli Manius Valerius Maximus piirittää Syrakusaa. Kuningas Hieron II liittoutuu Rooman kanssa.
- 262 eaa. Roomalaiset valtaavat Akragaan ja valtaosan Sisiliasta maitse.
- 261 eaa. Rooma rakentaa ensimmäisen laivastonsa.
- 260 eaa. Konsuli Gaius Duilius voittaa Mylain meritaistelun Mylaissa.
- 259 eaa. Roomalaiset valtaavat Sardinian ja Korsikan.
- 258 eaa. Roomalaiset voittavat meritaistelun Sulcissa.
- 257 eaa. Roomalaiset voittavat Tyndariin meritaistelun.
- 256 eaa. Roomalaiset voittavat Eknomoksen meritaistelun. Maihinnousu Afrikassa konsuli Marcus Atilius Reguluksen johdolla. Regulus piirittää Karthagoa. Rauhanneuvottelut päättyvät tuloksitta. Atiliuksen joukot jäävät Afrikkaan.
- 255 eaa. Karthagolaiset antavat maajoukkojensa komennon Ksanthippokselle, kreikkalaiselle palkkasotilaalle. Xanthippos tuhoaa Reguluksen armeijan Tunisin taistelussa. Rooman laivasto saapuu evakoimaan sen rippeitä Afrikasta. Roomalaiset voittavat Hermaeuminniemen meritaistelun. Laivasto joutuu palatessaan myrskyyn ja tuhoutuu lähes täysin.
- 254 eaa. Roomalaiset valtaavat Panormoksen.
- 253 eaa. Roomalainen laivasto tuhoutuu myrskyssä.
- 251 eaa. Konsuli Lucius Caecilius Metellus voittaa Panormoksen maataistelun. Karthagon hallussa enää vain Drepanon ja Lilybaion.
- 250 eaa. Lilybaionin piiritys alkaa. Hannibal Rhodoslainen murtautuu toistuvasti roomalaisten merisaarron läpi Lilybaioniin, mutta jää kiinni.
- 249 eaa. Karthagolaiset saavat suuren merivoiton konsuli Publius Claudius Pulcherista Drepanonissa ja tuhoavat roomalaisen huoltolaivaston Fintiaksessa. Aulus Atilius Calatinus valitaan diktaattoriksi.
- 247 eaa. Hamilkar Barka saa karthagolaisten joukkojen komennon Sisiliassa.
- 241 eaa. Roomalaiset voittavat Aegates-saarten meritaistelun ilman corvuksia. Drepanon ja Lilybaion antautuvat. Rauha solmitaan Karthagon kannalta raskain ehdoin.
Seuraukset
Rooma ja Karthago solmivat rauhan vuoden 241 meritaistelun jälkeen. Sopimuksessa Karthago menetti Sisilian ja joutui maksamaan sotakorvauksia,[9] eikä se voinut maksaa armeijansa palkkaa.
Tämän jälkeen karthagolaisten palkkasoturien keskuudessa syntyi melkoinen kapina, ja he valtasivat Karthagolta Tunisin sekä Sardinian ja Korsikan saaret. Karthagon kenraalit Hamilkar Barka ja Hanno Suuri kukistivat kapinan Afrikassa, mutta saarten kapinalliset kääntyivät Rooman suojelukseen. Rooma vaati Karthagoa luopumaan saarista ja maksamaan vielä lisää sotakorvauksia. Karthago joutui myöntymään Rooman ehtoihin, mutta kosto jäi kytemään karthagolaisten mieleen.[9] Rooman ja Karthagon konflikti jatkui toisessa puunilaissodassa vuonna 218–202 eaa.
Arkeologiset löydöt
Vuonna 241 Sisilian edustalla käydyn Aegates-saarten meritaistelun hylyt on löydetty 2010-luvulla. Merenpohjasta on löydetty muun muassa ankkureita, pronssikypäriä ja 11 pronssipuskuria, joiden avulla muinaiset sotalaivat pyrkivät upottamaan vihollislaivoja. Vastaavia puskureita on aikaisemmin löydetty vain kolme.[10]
Kirjallisuutta
- Goldsworthy, Adrian: The Punic Wars
- Jukka M. Heikkilän romaani Merikonsuli (1995) kertoo Aigates-saarten meritaistelusta.
Katso myös
Lähteet
- Henrikson, Alf: Antiikin tarinoita 1–2, WSOY, 1997. ISBN 951-0-18515-9
- Berndl, Klaus, et al.: Maailmanhistoria. Parragon, 2007. ISBN 978-1-4054-8283-7.
Viitteet
- ↑ Henrikson, Alf: s. 476.
- ↑ Penny Martin, Margaret Olds ja Fran Church (suom. Matti Eskola ja Jorma Harju): ”Italia • Itävalta”, Geographica, s. 295. Könemann, 2003. ISBN 3-89731-916-0.
- ↑ a b Henrikson, Alf: s. 478.
- ↑ a b c d Henrikson, Alf: s. 479.
- ↑ Berndl, Klaus, et al.: s. 106.
- ↑ a b c Adrian Goldsworthy: The Complete Roman Army. Suom.Rooman sotilasmahti. Kääntänyt suomeksi Pekka Tuomisto. Karisto Oy, 2005. ISBN 951-23-4590-0.
- ↑ a b Henrikson, Alf: s. 480.
- ↑ a b Henrikson, Alf: s. 481.
- ↑ a b Henrikson, Alf: s. 482.
- ↑ Comanchien vaalea vanki. Tieteen Kuvalehti Historia, 2014, nro 4, s. 5. Oslo: Bonnier. ISSN 0806-5209.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta ensimmäinen puunilaissota Wikimedia Commonsissa
