Engelbrektin kapina
Engelbrektin kapina oli vuosina 1434—1436 tapahtunut kapina Ruotsin kuningas Eerik Pommerilaista vastaan. Kapina on saanut nimensä sen johtajasta Engelbrekt Engelbrektinpojasta.[1]
Ensimmäinen kapina
Kapina alkoi kesäkuussa vuonna 1434 Taalainmaalla. Korkeaan verotukseen kyllästyneet ja julmista voudeista, kuten Jösse Erikinpojasta kärsivät talonpojat marssivat Engelbrektin johdolla Tukholmaa kohti ja polttivat matkan varrella voutien linnoja. Talonpoikaisarmeija ei kuitenkaan mahtanut mitään Tukholman muureille. Engelbrekt sopi kaupungin pormestarin kanssa aselevosta. Tukholmassa hän esitti suunnitelman Eerik Pommerilaisen syöksemisestä vallasta ja Ruotsin erottamisesta Kalmarin unionista. Huhut kapinan saavutuksista saivat aikaan pienempiä kansannousuja kautta Ruotsin. Kuningas itse oli sotimassa Saksassa.
Tukholmasta Engelbrekt jatkoi Örebron ja Nyköpingin kautta etelää kohti. Kummankaan kaupungin linnaa ei tosin pystytty valtaamaan, mutta niitä alettiin piirittää. Elokuun aikana kapinalliset valtasivat koko Itä-Götanmaan. Jäljellä olivat enää Småland ja Länsi-Götanmaa.
Engelbrekt jakoi joukkonsa kolmeen osaan. Yhtä armeijaa johtamaan asetettiin Kaarle Knuutinpoika Bonde (tuleva kuningas), Bo Steninpoika ja Guse Nilsinpoika Båt, joiden tuli vallata Ruotsin itärannikko Kalmariin asti. Toisen armeijan johtajaksi tuli Herman Berman ja kolmatta johti Engelbrekt itse. Hän aikoi marssia Vänernin ja Vätternin välistä ja vallata Tanskalle kuuluvan Hallandin Falkenbergin. Ensimmäinen armeija ei päässyt pitkälle, mutta toinen ja kolmas yhtyivät Falkenbergissä vallattuaan pienempiä linnoituksia matkalla. Joukot jatkoivat matkaansa etelään ja saivat pian Smålandin, Värmlandin ja Länsi-Götanmaan liittymään kapinaan. Kapinaan oli myös liittynyt paljon rälssiratsuväkeä.
Vuoden 1434 lopulla oli koko maa ja Hallanti kapinallisten vallassa. Ainoastaan Tukholma ja joitain muita linnoja oli valloittamatta. Suomessa Viipuria hallitsi kuninkaalle uskollinen Krister Niilonpoika Vaasa. Marraskuussa kuningas Eerik Pommerilainen saapui Tukholmaan sotajoukkoineen. Pian hän sai aikaan aselevon kapinallisten kanssa. Engelbrekt ei ilmeisesti ollut neuvotteluissa mukana. Aselevon tuli kestää vuoden 1435 syyskuuhun. Vuonna 1435 Arbogassa Engelbrekt valittiin herrainpäivillä Ruotsin valtionhoitajaksi (rikshövitsman). Tätä kokousta on pidetty Ruotsin ensimmäisinä valtiopäivinä jossa kaikki säädyt olivat koolla. Lokakuussa 1435 uudistuksiin sitoutunut Eerik Pommerilainen tunnustettiin uudelleen Ruotsin kuninkaaksi, mutta Engelbrekt säilytti edelleen valtionhoitajan asemansa.
Toinen kapina
Heti Eerikin lähdettyä Tukholmasta kansan keskuudessa alkoi taas esiintyä tyytymättömyyttä. Kuningas ei pitänyt lupauksiaan uudistuksista. Engelbrekt ja Kaarle Knutinpoika Bonde marssivat joukkoineen takaisin Tukholmaan vuoden 1436 alussa ja kaupunki vallattiin yllätyshyökkäyksellä. Tämän jälkeen Engelbrekt valtasi taas parissa kuukaudessa melkein koko Ruotsin muutamaa linnaa lukuun ottamatta.
Yllättäen Engelbrektin murhasi Maunu Pentinpoika (Magnus Bengtsson Natt och Dag) Hjälmaren-järven saarella 4. huhtikuuta 1436. Teolla ei ilmeisesti ollut poliittista taustaa vaan sen taustalla oli henkilökohtaisia ristiriitoja.[2]
Engelbrektin kuoltua Eerik Pommerilainen tunnustettiin jälleen Ruotsin kuninkaaksi, mutta vuonna 1439 hänet erotettiin lopullisesti valtaistuimelta.
Lähteet
Katso myös
| |||||||||||||||||||||||||
