Elsa Elenius

Elsa Elenius vuonna 1956.

Elsa Ismene Elenius (23. joulukuuta 1897 Laihia[1] – 19. huhtikuuta 1967 Helsinki[2]) oli suomalainen keramiikkataiteilija. Hän oli Taideteollisen oppilaitoksen opettaja 1930–1962.[1][3]

Eleniuksen keramiikkatyöt ovat jykevätekoisia ja voimakasvärisiä. Niitä on ollut esillä näyttelyissä koti- ja ulkomailla ja hän on saanut useita palkintoja. Töitä on muun muassa Taideteollisuusmuseossa, Eduskuntatalossa sekä Vittorio Emanuele III:n kokoelmissa ja Nobel-säätiön kokoelmissa.[1] Hän ihaili vanhaa itämaista keramiikkaa ja piti sitä esikuvanaan. Hänet palkittiin Barcelonan maailmannäyttelyssä (1929), Milanon triennaalissa (1933), Brysselin maailmannäyttelyssä (1935) ja Pariisin maailmannäyttelyssä (1937). Hänelle myönnettiin Suomen Leijonan ansioristi (1950) ja Suomen Taideteollisuusyhdistyksen Pro Arte Utili (1952).[3]

Lähteet

  1. ↑ a b c Otavan Iso tietosanakirja, osa 2, p. 800. Otava 1968.
  2. ↑ Otavan Iso tietosanakirja, osa 10 (ei sivunumeroa). Otava 1967.
  3. ↑ a b Elsa Elenius. (Arkistoitu – Internet Archive) TAIK.
Auktoriteettitunnisteet: Kansalliset Muokkaa Wikidatassa
  • Suomi (KANTO)
Tämä taiteilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.