Elinkeinotoiminta
Elinkeinotoiminta tarkoittaa Suomen tuloverotuksessa liike- ja ammattitoimintaa. Elinkeinotoiminta muodostaa verotuksessa elinkeinotoiminnan tulolähteen.[1] Elinkeinotoiminnassa tavoitellaan voittoa, mutta siinä on myös tappion mahdollisuus.[2]
Elinkeinotoiminnan verotusta säätelee Suomessa Laki elinkeinotulon verottamisesta.
Elinkeinotoiminnasta on pidettävä kirjanpitoa.[2]
Mikä on elinkeinotoimintaa?
Elinkeinotoimintaa ei ole tarkkaan määritelty, vaan sen rajat ratkaistaan oikeuskäytännössä vakiintuneiden periaatteiden nojalla. Elinkeinotoiminnan tunnusmerkkejä ovat esimerkiksi:[2][3]
- ansiotarkoitus, voiton tavoittelu
- taloudellinen riski
- toiminnan itsenäisyys
- toiminnan laajuus
- toiminnan suunnitelmallisuus
- toiminnan jatkuvuus
Elinkeinotoimintaa eivät ole esimerkiksi maatalous, porotalous, harrastustoiminta eikä kiinteistöjen omistaminen, hallinta ja vuokraus.[2][3] Arvopaperisijoittaminen voi tietyissä tilanteissa olla elinkeinotoimintaa.[4]
Kuka harjoittaa elinkeinotoimintaa?
Elinkeinotoiminnan käsite on riippumaton siitä oikeudellisesta muodosta (yhtiömuodosta), jossa toimintaa harjoitetaan. Siten esimerkiksi luonnollisen henkilön (yksityinen elinkeinonharjoittaja) saamia tuloja voidaan verottaa elinkeinotoimintana.[1]
Katso myös
- Tulolähde
- Yhteisövero
- Yritysverotus Suomessa
Lähteet
- ↑ a b Elinkeinotoiminta Tieteen termipankki. Viitattu 27.10.2021.
- ↑ a b c d Yritystoiminta, tulonhankkimistoiminta ja harrastustoiminta henkilöverotuksessa vero.fi. Viitattu 27.10.2021.
- ↑ a b Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain, tuloverolain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta HE 257/2018.
- ↑ Arvopaperisijoittamisen tulolähde vero.fi. Viitattu 27.10.2021.
