Ekologinen kestävyys

Ekologinen kestävyys on yksi kestävän kehityksen näkökulmista. Sillä tarkoitetaan luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemien toiminnan varmistamista sekä ihmisten toiminnan sopeuttamista siihen niin, että luonnon kestokyky ei ylity saastutuksen tai luonnonvarojen liikakäytön takia.

Biodiversiteetti käsittää ekosysteemin lajien vaihtelun ja siitä puhuttaessa kuvaillaan joskus eliölajien, joskus eri luontotyyppien vaihtelua. Biodiversiteetti vähenee luontokadon myötä, jota ihmisen toiminta on lisännyt. Luontokatoa ehkäiseviä seikkoja ovat ihmisen luontoon vaikuttavan toiminnan vähentäminen sekä erilaiset luonnonsuojelu- ja ympäristönsuojelutoimenpiteet.[1] Ympäristönsuojeluun kuuluvia seikkoja ovat jätehuollon valvonta ja ympäristökatastrofien ehkäiseminen sekä vesistöjen ja maaperän puhtaana pito. Ympäristönsuojelua kehitetään ja sitä valvotaan Suomessa ELy-keskuksista käsin.[2] Luonnon monimuotoisuutta turvaavia ja luonnonsuojelua edistäviä toimenpiteitä on kehitetty kansainvälisellä tasolla.[3]

Jotkut tietyt eliölajit ovat tärkeitä koko ekosysteemin toiminnalle ja näitä lajeja kutsutaan avainlajeiksi. Myös jotkut luontotyypit tai elinympäristöt ovat tärkeitä laajemman ekosysteemin kannalta ja näitä luontotyyppejä kutsutaan avainelinympäristöiksi. Avainlaji on esimerkiksi rakkohauru, joka peittää laajoja kalliopintoja. Avainelinympäristöjä ovat esimerkiksi matalien merenlahtien putkilokasvien kasvustot, jotka ovat monien kalojen kutualuetta ja kalanpoikasten elinaluetta.[4] Avainelinympäristöjä ovat myös vanhat metsät, joita varten on perustettu erityisiä suojelualueita ja joiden suojelua koskien Suomessa on vanhojen metsien suojeluohjelma.[5] Avainelinympäristöjä ovat myös lintujen suosimat rannat ja rantavesistöt, jotka ovat monien lintulajien pesimäpaikkoja ja myös muuttolintujen levähdysalueita. Näiden alueiden rehevöitymistä ja muuta huononemista ehkäistään erilaisilla hoitotoimenpiteillä, kuten ruoppauksella.[6]

Lähteet

  • Lahti, Kimmo & Rönkä, Antti: Biologia: Ympäristöekologia. Helsinki: WSOY oppimateriaalit, 2006. ISBN 951-0-29702-X.
  1. Luonnon monimmuotoisuus Suomen YK-liitto. Viitattu 22.1.2024.
  2. Ympäristönsuojelu Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Viitattu 22.1.2024.
  3. Luonnon monimuotoisuus ja luonnonsuojelu Ympäristöministeriö. Viitattu 22.1.2024.
  4. Suvi Kiviluoto: Avainlajit ja avainluontotyypit pyörittävät Itämerta Itämeri.fi. 2020. Syke. Viitattu 22.1.2024.
  5. Vanhojen metsien suojelualueet Metsähallitus. Viitattu 22.1.2024.
  6. Lintuvesien kunnostus ja hoito Ympäristö.fi. Viitattu 22.1.2024.