Eero Salisma

Eero Salisma
Henkilötiedot
Syntynyt	16. joulukuuta 1916 Hämeenlinna
Kuollut	19. heinäkuuta 1998 (81 vuotta) Hämeenlinna
Jääkiekkoilija
Lempinimi	Luiro
Pelipaikka	puolustaja
Pelaajaura
Pääsarjaura	1938–1960
Seurat	Tarmo HPK
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Eero Johannes Salisma (16. joulukuuta 1916 Hämeenlinna – 19. heinäkuuta 1998 Hämeenlinna)^[1] oli suomalainen jääkiekkoilija.

Eero ”Luiro” Salisma edusti pelaajaurallaan hämeenlinnalaisseuroja Tarmoa ja HPK:ta vuosina 1938–1960. Tarmossa hyökkääjän paikkaa pelannut Salisma voitti kaksi Suomen mestaruutta.

HPK:ssa Salisma pelasi puolustajana. Vuonna 1952 HPK ylsi ensimmäistä kertaa SM-finaaliin, jossa asettui vastaan Tampereen Ilves. Salisma tuli otsikoihin taklattuaan Ilveksen Aarne Honkavaaraa hyökkäysalueella niin, että tämä sai aivotärähdyksen. Tuohon aikaan kontaktipeli oli vielä melko harvinaista eikä hyökkäysalueella saanut taklata ollenkaan. Salisma ajettiin pois kentältä ja mestaruussarjan johto asetti seuraavaan otteluun uuden säännön, jonka mukaan Salisma ajettaisiin välittömästi pois kentältä, jos hän ottaisi yhdenkin jäähyn.

Suomea Salisma edusti kerran MM- ja olympiatasolla. Hän oli mukana vuoden 1952 Oslon talviolympialaisissa. Yhteensä Salisma pelasi 31 maaottelua.

Salisma oli myös kansallisella huipputasolla sekä pesä- että jääpallossa. Pesäpallon Suomen Mestaruuden Salisma voitti Hämeenlinnan Pallokerhon joukkueessa 1936, Haminan Palloilijoiden joukkueessa 1939 ja 1943 sekä Toijalan Pallo-Veikkojen joukkueessa 1946.

Saavutukset ja palkinnot

Jääkiekko

• 2 Suomen mestaruutta (1948, 1949)
• 4 SM-hopeaa ja 1 -pronssi
• HPK on jäädyttänyt Salisman pelinumeron 2
• Suomen Jääkiekkoleijona #11

Pesäpallo

• 4 SM-kultaa: 1936, 1939, 1943, 1946^[2]
• 1 SM-hopea: 1947^[2]
• 9 Itä-Länsi-ottelua: 1936-1940, 1945-1948^[3]

Lähteet

• Salisman tiedot Jääkiekkomuseon sivulla
• HPK:ssa jäädytetyt pelinumerot hpk.fi (arkistoitu versio)

Viitteet