Eero Rantala

Eero Rantala
Suomen kauppa- ja teollisuusministeri
Miettusen II hallitus 30.11.1975 - 29.9.1976 Sorsan II hallitus 15.5.1977 - 26.5.1979
Edeltäjä	Arne Berner Arvo Rytkönen
Seuraaja	Arvo Rytkönen Arne Berner
Ministeri sisäasiainministeriössä
Sorsan II hallitus 2.3.1978 - 26.5.1979
Edeltäjä	Tuure Salo
Seuraaja	Johannes Koikkalainen
Henkilötiedot
Syntynyt	5. lokakuuta 1941 Helsinki
Kuollut	5. helmikuuta 2019 (77 vuotta) Helsinki
Tiedot
Puolue	SDP
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Eero Yrjö Juhani Rantala (5. lokakuuta 1941 Helsinki – 5. helmikuuta 2019 Helsinki^[1]^[2]) oli suomalainen sosiaalidemokraattinen ministeri^[3] ja Eka-yhtymän pääjohtaja.^[4]^[5]

Eero Rantalan isä oli ammattiyhdistysjohtaja ja sosiaalidemokraattinen kunnallispoliitikko Yrjö Rantala.^[6] Rantala suoritti valtiotieteen kandidaatin tutkinnon 1967.^[6] Hän työskenteli vuodesta 1965 Osuustukkukaupassa (vuodesta 1971 Keskusosuusliike OTK), aluksi markkinatutkijana, 1970–1973 tutkimuspäällikkönä, 1973–1976 yrityssuunnittelupäällikkönä ja 1977–1979 elintarvikealan apulaisjohtajana.^[6] Rantala oli kauppa- ja teollisuusministerinä Miettusen II hallituksessa 1975–1976 ja Sorsan II hallituksessa 1977–1979. Hän oli myös toisena sisäasiainministerinä 1978–1979.^[3]

Ministeriydestä vapauduttuaan Rantala nimitettiin 1979 OTK:n elintarvikeryhmän johtajaksi ja 1981 koko yhtiön pääjohtajaksi. Havaittuaan jo aiemmin 1970-luvulla E-liikkeen osuuskauppojen kannattavuuden olevan pysyvässä laskussa hän ryhtyi johtajana merkittäviin saneeraustoimiin. Näihin kuului kannattamattoman toiminnan karsimista ja henkilöstövähennyksiä, mutta tärkein hanke oli OTK:n ja E-liikkeen osuuskauppojen (Elantoa lukuun ottamatta) fuusioiminen yhdeksi osuuskunnaksi, joka toteutui 1983.^[6] Rantala oli sen jälkeen fuusiossa muodostetun E-osuuskunta Ekan (vuodesta 1984 Eka-yhtymän) pääjohtaja sekä hallituksen puheenjohtaja.^[7] Hän oli tässä tehtävässä vuoteen 1994 saakka, jolloin Eka-yhtymä joutui yrityssaneeraukseen.^[8] Rantala oli myös 1994 konkurssiin joutuneen Kansa-yhtymän hallituksen puheenjohtaja^[5] sekä Rakennusliike Hakan hallituksen puheenjohtaja 1985–1988. Hän kuului lukuisten yritysten hallintoneuvostoihin ja oli 1989–1994 Enso Gutzeitin hallintoneuvoston puheenjohtaja.^[6]

Rantala muutti 1994 Suomesta Keski-Eurooppaan. Hän toimi Brysselissä itäsaksalaisen Saksi-Anhaltin osavaltion neuvonantajana, tehtävänään yksityistää ja myydä ulkomaisille sijoittajille entisen DDR:n yrityksiä.^[9] Rantala oli myös Entendu Oy -nimisen konsultointiyrityksen toimitusjohtaja sekä hallituksen puheenjohtaja.^[10]^[11] Vuonna 1997 hänestä tuli Hampurissa toimineen Pro Baltica Forum -nimisen, Itämeren alueen yritysten yhteistoimintaa erilaisin talousseminaarein, konsertein yms. tilaisuuksin edistäneen yhdistyksen toiminnanjohtaja.^[8]

Lokakuussa 2002 valtioneuvoston kanslia nimesi Rantalan selvitysmieheksi, jonka tehtävänä oli selvittää Suomen ja Saksan välistä yhteistyötä Euroopan unionin pohjoisen ulottuvuuden toimintaohjelman edistämiseksi.^[12]

Eero Rantala -rahasto

Rantala toimi 1990–1996 Oulunkylän Pop & Jazz konservatorion säätiön hallituksen puheenjohtajana.^[6] Suomen kulttuurirahastossa on hänen mukaansa nimetty Eero Rantalan rahasto, jonka tarkoitus on jakaa Eero Rantala -palkintoja Timo Mustakallio -laulukilpailussa ja lied-duo-palkintoja Erkki Melartin -kamarimusiikkikilpailuissa sekä lisäksi tukea suomalaista laulutaidetta. Palkinnon suuruus on 10 000 euroa. Eero Rantalan rahasto on yksi Timo Mustakallio -laulukilpailun järjestäjistä.^[13]^[14]^[15]

Lähteet

↑ Sari Vanninen/Uutissuomalainen: Entinen ministeri ja Eka-yhtymän pääjohtaja Eero Rantala on kuollut, s. A9. Kuopio: Savon Sanomat, 13.2.2019.
↑ Sari Vanninen: Entinen ministeri ja Eka-yhtymän pääjohtaja Eero Rantala on kuollut Karjalainen. Viitattu 13.2.2019.
↑ ^a ^b Ministerikortisto: Ministerin tiedot Helsinki: Valtioneuvosto. Viitattu 14.5.2009. ^{[vanhentunut linkki]}
↑ Vesikansa, Jarkko: EKA-johtajien rikossyytteet kaatuivat Taloussanomat. 11.12.1997. Taloussanomat. Viitattu 14.5.2009.
↑ ^a ^b Jääskeläinen, Jukka: Nokka on jo pinnalla Suomen Osuustoimintalehti. 4/1986. Pellervo. Viitattu 14.5.2009.
↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f Kallenautio, Jorma: Rantala, Eero (1941 -) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 9.10.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
↑ Kallenautio, Jorma: Monialakonserni Eka-yhtymä Helsinki: Osuuskunta Tradeka-yhtymä (Web Archive 2008). Arkistoitu 6.4.2008. Viitattu 17.2.2022.
↑ ^a ^b Haapakoski, Kati: Kriisin jälkeen 11.8.2001. Helsinki: Taloussanomat Oy. Viitattu 15.4.2014.
↑ Eero Rantala on kuplettimies henkeen ja vereen (pdf) (s. 11) Rautalampilehti. elokuu 2007. Rautalampi. Arkistoitu 16.4.2014. Viitattu 15.4.2014.
↑ Turun ja Varsinais-Suomen logistinen asema ja alan huippuosaaminen esillä Brysselissä 26.11.2004. Turku: Turun kaupunki. Arkistoitu 9.4.2005. Viitattu 15.5.2009.
↑ Entendu Oy: Vastuuhenkilöt 2.11.2008. Directa Oy. Viitattu 15.5.2009.
↑ Eero Rantala selvitysmieheksi 11.10.2002. Helsinki: Ulkoasiainministeriö. Viitattu 14.5.2009. ^{[vanhentunut linkki]}
↑ Aurora Marthensin elämän suurin hetki Itä-Savo. 16.7.2017. Arkistoitu 16.7.2017. Viitattu 18.7.2017.
↑ Aurora Marthens voitti Timo Mustakallio -laulukilpailun 16.7.2017. Savonlinnan Oopperajuhlat. Viitattu 18.7.2017. ^{[vanhentunut linkki]}
↑ Eero Rantalan rahaston palkinnot Suomen Kulttuurirahasto. Viitattu 18.7.2017.