Edward Vernon
| Edward Vernon | |
|---|---|
 Edward Vernon, Thomas Gainsboroughin muotokuva 1700-luvulta | |
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | "Old Grog" |
| Syntynyt | 12. marraskuuta 1684 Westminster, Lontoo |
| Kuollut | 30. lokakuuta 1757 Nacton, Suffolk |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) | Yhdistynyt kuningaskunta |
| Palvelusvuodet | 1700 – 1746 |
| Taistelut ja sodat | Espanjan perimyssota Sota Jenkinsin korvasta - Portobellon taistelu - Cartagenan taistelu |
| Sotilasarvo | Amiraali |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Edward Vernon (1684–1757) oli englantilainen kuninkaallisen laivaston amiraali.
Uran alkuvaiheet
Vernon syntyi Westminsterissä, jossa kävi myös koulunsa. Vuonna 1700 15-vuotias Vernon värväytyi vapaaehtoisena HMS Shrewsburyyn. Hänet ylennettiin luutnantiksi HMS Lennoxilla kaksi vuotta myöhemmin. Hän osallistui Espanjan perimyssotaan HMS Barfleurilla ja oli mukana Gibraltarin valtauksessa ja Malagan meritaistelussa kesällä 1704. Hänet siirrettiin amiraali Cloudesley Shovell lippulaivaan HMS Britanniaan, jonka kannella hän osallistui Barcelonan valtaukseen 1705. 1706 hänet nimitettiin kapteeniksi HMS Dolphiniin ja edelleen HMS Ryeen, joka kuului amiraali Shovellin laivastoon. Hän pysyi Ryen kapteenina Välimerellä vuoteen 1708, jolloin hän sai komentoonsa HMS Jerseyn, jolla hän purjehti Länsi-Intiaan. 1710 hän voitti laivueen espanjalaisia aluksia taistelussa lähellä Cartagenaa. Hänet kutsuttiin takaisin Britanniaan 1712, kun Espanjan perimyssota lähestyi loppuaan. Hän palveli 1715-1717 HMS Assistancella, jonka jälkeen hän oli 18 kuukautta puolipalkkaisena, joka tarkoitti, että hänet oli ylennetty kapteeniksi, mutta hänellä ei noina aikoina ollut laivaa komennossaan. Viimein vuonna 1719 hänet siirrettiin HMS Maryyn, joka oli sijoitettu Itämerelle.[1]
Parlamentin jäsen
Vuosina 1722–1734 hän oli parlamentin jäsen Penrynin vaalipiiristä. 1726 hän oli mukana briteille katastrofaalisesti päättyneessä Portobellon laivastosaarrossa. Tämän jälkeen hän uhosi usein voivansa vallata Portobellon vain kuudella laivalla. Hän oli itsekeskeinen, räiskyvä ja kovaääninen hahmo, mutta hän oli suosittu ja häntä pidettiin pätevänä meriupseerina etenkin kansan keskuudessa. Sen sijaan amiraliteetista hän oli hankkinut vastustajia, jotka pitivät häntä riitapukarina.[1]
Sota Jenkinsin korvasta
Merenkulkija Robert Jenkinsin tapauksessa 1730-luvun lopulla hän tuki sotaan ryhtymistä Espanjaa vastaan. Jo ennen sodan julistusta Vernon siirtyi Länsi-Intiaan, jossa varusti seitsenaluksisen laivasto-osaston. Hän hyökkäsi Espanjan Karibian omistuksia vastaan mm. Havannassa ja La Guairassa. Kun sota Jenkinsin korvasta alkoi Vernon johti sen ensimmäisen merkittävän taistelun, Portobellon taistelun voittoon vain kuudella laivalla. Laivat olivat tosin suuria linjalaivoja. Koska Britanniassa vallitsi tuolloin voimakas espanjanvastainen henki ja koska edellinen Portobellon saarto oli päättynyt häpeällisesti, tämä voiton koettiin olevan oikeutettu kosto. Vaikka voitolla ei saavutettu juuri mitään, sitä juhlittiin nimeämällä kaupunginosia ja katuja Vernonin ja Portobellon mukaan ja taistelusta maalattiin useita tauluja ja kuvituksia.
Vernonin seuraava hanke, suuri hyökkäys Cartagena de Indiasiin 1741 päättyi katastrofiin. Espanjalaisten puolustus ja taudit aiheuttivat briteille suuret tappiot. Vernon palasi kotisaarille ja huomasi tulleensa valituksi parlamentin jäseneksi. Uutiset Cartagenan tappiosta johtivat kuitenkin Robert Walpolen hallituksen kaatumiseen. Vernon jatkoi meriupseerin uraansa eläkkeelle jäämiseensa 1746 saakka. Hän säilyi aktiivisena parlamentissa ja ajoi laivastoasioita aina kuolemaansa 1757 asti.
Old Grog
1740 hän määräsi merimiestensä päivittäiset rommiannokset laimennettavaksi vedellä. Veden maun peittämiseksi sekoitukseen lisättiin sitrushedelmistä saatua mehua. Vaikka yhteyttä ei heti ymmärretty, Vernonin merimiehet vaikuttivat muiden laivojen miehistöjä terveemmiltä pitkillä matkoilla. Vuonna 1747, muutama vuosi Vernonin rommimääräyksen jälkeen, James Lind todisti sitrushedelmistä saadun C-vitamiinin olevan ratkaiseva keripukin hoito- ja estomuoto. Kuninkaallinen laivasto otti Vernonin juomasekoituksen yleiseen käyttöön ja antoi sille nimeksi grog Vernonin lempinimen mukaan, jonka hän sai tarinan mukaan grogram-kankaisesta takistaan.
Lähteet
- Jerry A. Maddox: The Beginning of American Independence. Author House, 2009. ISBN 146705058X.
Viitteet
- ↑ a b Maddox 2009 s. 53-54
Aiheesta muualla
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Edward Vernon.
- Vernon biography at the Royal Naval Museum
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Edward Vernon
Alkuperäinen artikkeli: en:Edward Vernon
| ||||||||||||||||||
