Edward R. Murrow
| Edward R. Murrow | |
|---|---|
 Kuva vuodelta 1956. | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. huhtikuuta 1908 Greensboro, Pohjois-Carolina, Yhdysvallat |
| Kuollut | 27. huhtikuuta 1965 (57 vuotta) New York, New York |
| Ammatti | toimittaja |
| Muut tiedot | |
 Nimikirjoitus | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Edward R. Murrow (synt. Egbert Roscoe Murrow;[1] 25. huhtikuuta 1908 Greensboro, Pohjois-Carolina – 27. huhtikuuta 1965 New York, New York) oli yhdysvaltalainen radio- ja televisiojournalisti.[2]
Murrow’n ura radiossa alkoi vuonna 1935, jolloin hänet palkattiin CBS:n uutisten esimieheksi.[3] Hän pyrki kasvattamaan CBS:n uutisten arvostusta palkkaamalla toimittajia asiantuntemuksen eikä niinkään radiokokemuksen perusteella.[3] Palkattujen toimittajien joukossa olivat muun muassa Charles Collingwood, Eric Sevareid, William L. Shirer ja Howard K. Smith. Uudet toimittajat tunnettiin yleisesti nimellä Murrow’s Boys.[4]
Toisen maailmansodan aikana Murrow teki itse reportaaseja suoraan tapahtumapaikoilta ja asettui usein vaaralle alttiiksi, kuten selostaessaan vuonna 1940 Lontoon pommituksia talojen katoilta.[3]
Sodan jälkeen Murrow nimitettiin CBS:n uutisten varatoimitusjohtajaksi.[3] Ensiesiintymisensä televisiossa Murrow teki 1951 ohjelman See It Now isäntänä.[2]. Vuonna 1953 ohjelma käsitteli Milo Radulovichin erottamista Yhdysvaltain ilmavoimista sillä perusteella, että Radulovichin äiti ja sisar olivat kommunistimyönteisiä.[5] See It Now epäili erottamispäätöksen laillisuutta, ja pian lähetyksen jälkeen Radulovich sai työnsä takaisin.[5] Tapausta voidaan pitää yhdysvaltalaisen journalismin ja politiikan käännekohtana.[5] Pian ohjelman jälkeen ilmeni, että senaattori Joseph McCarthy aikoi hyökätä Murrow’ta vastaan.[5] Myös Murrow oli kerännyt aineistoa McCarthysta, ja 9. maaliskuuta 1954 lähetetty ohjelma koostui lähes yksinomaan McCarthyn omista lausunnoista ja antoi hänestä kuvan fanaatikkona.[5] McCarthy sai tilaisuuden vaatimaansa vastineeseen ja nimitti Murrow’ta ”šakaalilauman johtajaksi”, mutta lausunto kääntyi häntä itseään vastaan.[5] Ohjelman vaikutusvallan ja ajoituksen ansiosta McCarthyn vaikutusvalta romahti.[5]
1950-luvun lopulla CBS:n ja Murrow’n välit alkoivat kiristyä[2], ja vuonna 1961 hän siirtyi presidentti John F. Kennedyn nimittämänä United States Information Agencyn johtoon.[5] Kolme vuotta nimityksen jälkeen Murrow’lla todettiin keuhkosyöpä.[5] Murrow kuoli 1965.[5]
Vuonna 1964 Edward R. Murrow sai Presidential Medal of Freedomin.[5] Radio Hall of Fameen hänet valittiin vuonna 1988.[3] Hän sai myös yhdeksän Emmy-palkintoa,[2] ja hänellä on tähti Hollywood Walk of Famella.[6] Lisäksi hänet palkittiin Grammylla vuonna 1966 äänilevystä A Reporter Remembers, Vol. 1: The War Years.[7]
George Clooney on ohjannut Murrow’n urasta elokuvan Hyvää yötä ja onnea, jossa Murrow’ta esittää David Strathairn.
Lähteet
- ↑ statelibrary.dcr.state.nc.us: Edward R. Murrow (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d The Museum of Broadcasting Communications: Murrow, Edward R. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d e Radio Hall of Fame: Edward R. Murrow (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ CBS News: Murrow's Boys – A Look At Some Legendary Newsmen
- ↑ a b c d e f g h i j k American Masters: Edward R. Murrow
- ↑ .hollywoodusa.co.uk: Hollywood Walk of Fame
- ↑ popculturemadness.com: 1966 Grammy Award Winners (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Edward R. Murrow: Response to Senator Joe McCarthy on CBS' See It Now. (englanniksi)
- About America: Edward G. Murrow. (englanniksi)
- Edward R. Murrow: Broadcasting History. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||
