Edvard VII

Edvard VII
Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas Intian keisari
Valtakausi	22. tammikuuta 1901 – 6. toukokuuta 1910
Kruunajaiset	9. elokuuta 1902
Edeltäjä	Viktoria
Seuraaja	Yrjö V
Pääministerit	Robert Salisbury Arthur Balfour Henry Campbell-Bannerman H. H. Asquith
Syntynyt	9. marraskuuta 1841 Buckinghamin palatsi, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta
Kuollut	6. toukokuuta 1910 (68 vuotta) Buckinghamin palatsi, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta
Hautapaikka	St. George's Chapel, Windsorin linna
Puoliso	Kuningatar Alexandra (vih. 1863)
Lapset	Prinssi Albert Victor Yrjö V Prinsessa Louise Prinsessa Victoria Kuningatar Maud Prinssi Alexander John
Koko nimi	Albert Edward
Suku	Saksi-Coburg-Gotha
Isä	Prinssi Albert
Äiti	Viktoria
Nimikirjoitus

Edvard VII (Albert Edward; 9. marraskuuta 1841 – 6. toukokuuta 1910) oli Ison-Britannian ja Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kuningas, Intian keisari sekä ensin mainitun siirtomaiden valtionpäämies vuosina 1901–1910. Hän oli edellisen monarkin, kuningatar Viktorian, ja prinssi Albertin poika. Hän oli myös ensimmäinen Saksi-Coburg-Gotha-sukuinen Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsija. Hänen valtakautensa lukeutuu niin sanottuun edvardiaaniseen aikakauteen.

Ennen nousuaan valtaistuimelle hän oli Walesin prinssi Albert Edward. Vuonna 1863 hän meni naimisiin Tanskan prinsessa Alexandran kanssa ja he saivat kuusi lasta.^[1]

Edvard sai odottaa valtaistuimelle nousua pitkään, yli 59 vuotta, äitinsä Viktorian hallitessa, ja hänen oma valtakautensa jäi varsin lyhyeksi. Walesin prinssinä ollessaan hän eli varsin nautinnollista elämää, sekaantuen muun muassa Tranby Croftin uhkapeliskandaaliin vuosina 1890–91. Hänen vanhempansa, erityisesti Viktoria, eivät pitäneet kaikista hänen toimistaan. Viktoria ajatteli poikansa käytöksen johtuvan Edvardin isän ja Viktorian puolison Albertin varhaisesta kuolemasta, mitä myös Viktoria itse suri kovasti. Hänen äitinsä pitkä valtakausi päättyi vuonna 1901 ja Edvardista tuli vanhoilla päivillään kuningas. Kuninkaana hän esitti poikkeuksellisen suurta osaa diplomatiassa^[2] ja edisti Ison-Britannian liittoutumista Ranskan ja Venäjän kanssa.^[3]

Edvard nautti suuresti autoilusta, ja ajeli Daimler-merkkisellä autollaan säällä kuin säällä, mikä sai hänen lääkärinsä huolestumaan kuninkaan terveydestä. Apuun pyydettiin alkoholikauppaa pitävä Berry Bros. & Rudd, joka kehitti kuninkaalle inkivääriliköörin, jonka oli tarkoitus "lämmittää ja uudelleenelävöittää Hänen Majesteettiaan" tämän ajeluiden aikan. Juoma tunnetaan nimellä King's Ginger.^[4][5][6]

Jälkeläiset

Katso myös

• Edvardiaaninen aika

Lähteet

• The Kings & Queens of England & Scotland, s. 190–193. Plantagenet Somerset Fry, 1990. ISBN 0-8021-1386-9.

Viitteet

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Edvard VII Wikimedia Commonsissa

• Edvard VII brittimonarkian virallisilla sivuilla

Edeltäjä: Viktoria

Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas 1901–1910

Seuraaja: Yrjö V

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF Kansalliset Norja Espanja Ranska BnF data Katalonia Saksa Italia Israel Yhdysvallat Ruotsi Japani Tšekki Australia Kreikka Alankomaat Puola Vatikaani Tieteilijät CiNii Taiteenala KulturNav RKD Artists Te Papa (New Zealand) ULAN Henkilöt Deutsche Biographie Trove Muut Europeana NARA SNAC 2 IdRef