Dick Dale
| Dick Dale | |
|---|---|
 Dale esiintymässä vuonna 2013 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. toukokuuta 1937 Quincy, Massachusetts, Yhdysvallat |
| Kuollut | 16. maaliskuuta 2019 (81 vuotta) Loma Linda, Kalifornia, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus | Yhdysvallat |
| Ammatti | muusikko, kitaristi |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Dick Dale |
| Aktiivisena | 1959–2019 |
| Tyylilajit | surf rock |
| Soittimet | kitara |
| Levy-yhtiöt | Capitol Records ja HighTone Records |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]  | |
| Infobox OK | |
 | Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Vain syntymä- ja kuolinajalle lähde |
Dick Dale (oik. Richard Anthony Monsour) (4. toukokuuta 1937 Quincy, Massachusetts – 16. maaliskuuta 2019 Loma Linda, Kalifornia[1]) oli yhdysvaltalainen surfmusiikin kuninkaaksi mainittu sähkökitaristi.
Dalen isä oli libanonilainen ja äiti puolalainen. Hän ryhtyi soittamaan eri soittimia jo lapsena. Dale sai muusikkoisältään itämaisia vaikutteita, jotka näkyvät hänen myöhemmässä musiikissaan.
Dale saavutti vuodesta 1961 alkaen alussa menestystä singleillä kuten ”Let’s Go Trippin’”, ”Surf Beat” ja ”Misirlou”. Näistä viimeksi mainittu on edelleen erittäin tunnettu levytys. Se on coverversio vuonna 1927 äänitetystä kreikkalaisesta laulusta, ja sitä on käytetty esimerkiksi vuoden 1994 elokuvassa Pulp Fiction – Tarinoita väkivallasta.
Dale sai kiitosta yhtyeensä jykevästä soundista, jonka katsotaan kestäneen aikaa paremmin kuin muiden 1960-luvun surf-yhtyeiden kevyemmän soundin. Dale oli vasenkätinen. Hän ei kuitenkaan kääntänyt kielien järjestystä, vaan jätti ohuimmat kielet ylimmiksi. Dalen tunnetaan myös reverb-kaikuefektin ja kitaravahvistimien käytön pioneerina. Hän käytti ensimmäisenä sadan watin Fender-vahvistinta. Dale käytti myös poikkeuksellisen paksuja kieliä kitarassaan (ohuin kieli on paksuudeltaan .016).
Dalen uran huippuhetket sijoittuivat surfmusiikin kulta-aikaan 1960-luvulle, mutta hän jatkoi keikkailua ja levyttämistä vuosikymmenten läpi.
Dale oli intohimoinen surffaaja. Hän sanoi kehittäneensä soundiaan siltä pohjalta, millaisia ääniä hän kuulee surffatessaan. Dale kiinnostui ympäristöasioista koettuaan surffailuvesiensä pilaantumisen ja toimi aktivistina. Hän ryhtyi kasvissyöjäksi selvittyään syövästä.
Diskografia
Studioalbumit
- Surfers’ Choice (Deltone, 1962)
- King of the Surf Guitar (Capitol, 1963)
- Checkered Flag (Capitol, 1963)
- Mr. Eliminator (Capitol, 1964)
- Summer Surf (Capitol, 1964)
- Rock out with Dick Dale and his Del-Tones: Live at Ciro’s (Capitol, 1965)
- Greatest Hits (GNP Crescendo, 1975)
- The Tigers Loose (live) (Balboa, 1983)
- Tribal Thunder (HighTone, 1993)
- Unknown Territory (HighTone, 1994)
- Calling Up Spirits (Beggars Banquet, 1996)
- Spacial Disorientation (Dick Dale / The Orchard, 2001)
Kokoelma-albumit
- Hot Rod Music on Capitol (Capitol, 1963)
- The Big Surfin’ Sounds on Capitol (Capitol, 1964)
- Golden Summer (United Artists, 1976)
- King of the Surf Guitar: The Best of Dick Dale & The Del-Tones (Rhino, 1989)
- Cowabunga Surf Box Set (Rhino, 1996)
- Rocket Jockey (Rocket Science Games / SegaSoft, 1996)
- Better Shred Than Dead: The Dick Dale Anthology (Rhino, 1997)
- MOM II Music for our Mother Ocean (Surf Dog, 1997)
- Guitar Legend: The Very Best of Dick Dale (Shout! Factory, 2010)
- King of the Surf Guitar (Rockbeat, 2012)
- At the Drags (Rockbeat, 2012)
- Misirlou: Dick Dale & His Del-Tones (Jasmine, 2018)
Singlet
- ”Ooh-Whee Marie” (Deltone, 1959)
- ”Stop Teasing” (Deltone, 1959)
- ”Jesse Pearl” (Deltone, 1960)
- ”Let’s Go Trippin’” / ”Del-Tone Rock” (Deltone, 1961)
- ”Jungle Fever” / ”Shake-N-Stomp” (Deltone, 1961)
- ”Misirlou” / ”Eight ’Til Midnight” (Deltone, 1962)
- ”Mr. Peppermint Man” / ”Surf Beat” (Capitol, 1962)
- ”Secret Surfin Spot” / ”Surfin’ and Swingin’” (Capitol, 1963)
- ”The Wedge” / ”Night Rider” (Capitol, 1963)
- ”Mr. Eliminator” (Capitol, 1964)
- ”Let’s Go Trippin’ ’65” / ”Watusi Jo” (Capitol, 1965)
- ”Let’s Go Trippin’” / ”Those Memories Of You” (GNP Crescendo, 1975)
- ”Pipeline” (Stevie Ray Vaughanin kanssa, oli ehdolla Grammy-palkinnolle)
Lähteet
- ↑ Bulletin: RIP Dick Dale, 'King of the Surf Guitar' Passes Away at 82 (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dick Dale Wikimedia Commonsissa
- Dick Dalen viralliset verkkosivut
| ||||||||||||||||||||||
