Catarina Ryöppy
Casagrande & Rintala, Potemkin, teräksinen puisto Japanissa, 2003.
Suuntauksia
Installaatio | Maataide | Paikkasidonnainen taide | Tilataide | Valotaide
Suomalaisia tekijöitä
Jan-Erik Andersson | Marco Casagrande | Saara Ekström | Kaarina Kaikkonen| Ismo Kajander | Marja Kanervo | Jussi Kivi | Antti Laitinen | Harri Larjosto | Tuuli Luukas | Annikki Luukela | Anni Rapinoja | Sami Rintala | Catarina Ryöppy | Charles Sandison | Maaria Wirkkala
Ulkomaisia tekijöitä
Carl Andre | John Baldessari | Christo ja Jeanne-Claude | Jan Dibbets | Ian Hamilton Finlay | Hamish Fulton | Andy Goldsworthy | Hans Haacke | Michael Heizer | Robert Irwin | Nancy Holt | Richard Long | Walter de Maria | Ana Mendieta | Dennis Oppenheim | Robert Smithson | James Turrell | Wolf Vostell
Teoksia
Hiljainen kansa | Kolme aitaa | Maaltapako | 1000 Rauhanlippua
Anna Catarina Helena Ryöppy (s. Furuhjelm) (s. 23. elokuuta 1939 Helsinki) on suomalainen kuvataiteilija. Ryöppy on kuvanveistäjä, valokuvataiteilija ja tilataiteilija. Hänen debyyttinsä taiteilijana oli Salon des Jeunesissä Lausannessa Sveitsissä vuonna 1960. Helsingissä hän osallistui Nuorten näyttelyyn samoin 1960.[1]
Ryöppy opiskeli Sveitsissä Lausannessa École des Beaux-Artsissa 1957–1961.[1] Hän jätti viimeisen opintovuoden kesken ja otti osaa Ranskassa kiellettyjen Algerian sotaa käsitelleiden kirjojen salakuljettamiseen Lausannesta Pariisiin. Algerialaispakolaisten ja ranskalaisten aseistakieltäytyjien mukana hän päätyi Marokkoon, missä hän valokuvasi mielenosoituksia ja puhetilaisuuksia sekä toimi tulkkina.[2]
Ryöppy on opettanut Taideteollisessa korkeakoulussa piirustusta ja maalausta 1981–1983 ja opettanut Helsingin Taiteilijaseuran kursseilla vuodesta 1979.[1]
Ryöpyn teemat ovat kansainvälisiä, minkä taustalla on paitsi opiskelu Sveitsissä, myös Venäjän Amerikassa eli nykyisessä Alaskassa 1860–1864 kuvernöörinä[3] toiminut isoisoisä Hampus Furuhjelm.[4] Ryöpyn ensimmäisen Alaskan-matkan (2001) jälkeen Alaska on ollut mukana hänen valokuvissaan, videoissaan ja tilateoksissaan. Hän pohtii usein lapsen näkökulmasta taiteen kautta taloudellisia ja poliittisia lainalaisuuksia.[5]
Ryöpylle annettiin Kuvataiteen valtionpalkinto vuonna 2010.[6] Vuonna 2011 hän sai Pro Finlandia -mitalin.[7] Valtion taiteilijaeläkkeen hän sai vuonna 2005.[8]
Julkaisut
- Iho – la Peau, Musta taide, Helsinki 1995, ISBN 952-9851-03-0,
- Disparitons – Katoamisia – Försvinnanden – Disappearances, esseet: Raisa Laurila-Hakulinen, Marja-Terttu Kivirinta, Hyvinkään taidemuseo ja Musta taide, 2005, ISBN 952-5569-02-0,
- Yéil : troubled days, restless nights, Musta taide, 2005. ISSN 1795-0279; 3; ISBN 952-9851-62-6
- Time – Borders / Aika – Rajoja/ Tid – Gränser, essee: Leena Kuumola, teksti: Marja-Terttu Kivirinta, Musta Taide, 2009, ISBN 978-952-5818-06-2
Lähteet
- ↑ a b c Catarina Ryöppy taiteilijamatrikkelissa
- ↑ Touko Kauppinen: Vahva todellisuuden kosketus. Kuvataiteilija Catarina Ryöppy jatkaa edelleen työskentelyä muukalaisuuden ja vierauden teemojen parissa. Helsingin Sanomat, 23.8.2019, s. B 16. Helsinki: Sanoma Oyj. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Richard A. Pierce: Russian America: A Biographical Dictionary, s. 152–155. Kingston, Ontario ja Fairbanks, Alaska: Alaska History no. 33, The Limestone Press, 1990. ISBN 0-919642-45-4. (englanniksi)
- ↑ Catarina Ryöppy: Catarina Ryöppy:Being Misplaced 2002. Suomen valokuvataiteen museo. Viitattu 30.10.2018.
- ↑ Anu Uimonen: Taide antaa ajattelun impulsseja. Helsingin Sanomat, 23.8.2009, s. C7.
- ↑ OPM: Stefan Wallin jakoi elokuva-, kuva-, ja valokuvataiteen valtionpalkinnot (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 21.9.2010.
- ↑ Pro Finlandia -mitali 13 taiteilijalle mtv3.fi. 1.12.2011. MTV3. Viitattu 5.12.2011.
- ↑ Taiteilija- eläke 43:lle eri alojen edustajalle ts.fi. 1.3.2005. Viitattu 28.8.2022.
Aiheesta muualla
- Ryöpyn sivusto
| ||||||||||||||
