Camp Davidin kokous 2000
Camp Davidin kokous 2000 oli epäonnistunut yritys saada aikaan pysyvä rauha Israelin ja palestiinalaishallinnon välille. Tärkeimmät osanottajat olivat Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton, Israelin pääministeri Ehud Barak ja palestiinalaishallinnon johtaja Jasser Arafat. Camp Davidin huvilassa Yhdysvalloissa pidetty kokous alkoi 11. heinäkuuta ja päättyi 25. heinäkuuta 2000. Osapuolet eivät päässeet yhteisymmärrykseen. He antoivat kuitenkin kolmenvälisen lausunnon, johon kirjattiin uusien neuvottelujen suuntaviivoja.[1]
Kiistakysymykset
Valtiorajat
Palestiinalaisneuvottelijat vaativat täyttä itsemääräämisoikeutta Länsirannalle ja Gazan kaistalle. Barak lupasi muodostettavalle palestiinalaisvaltiolle 73 prosenttia Länsirannasta ja Gazan kokonaan.
Jerusalem ja Temppelivuori
Pääministeri Barak ehdotti Länsirannalla olevien israelilaiskaupunkien, kuten Ma’ale Adumimin, Giv’at Ze’evin ja Gush Etzionin liittämistä Jerusalemiin. Palestiinalaiset olisivat tällöin saaneet itsehallinnon eräissä pienissä kaupungeissa, jotka liitettiin Jerusalemiin vuoden 1967 kuuden päivän sodan jälkeen.[2] Mahmud Abbas, joka tuolloin oli Arafatin neuvottelijana kokouksessa, vaati koko Itä-Jerusalemin luovuttamista Palestiinan itsehallinnolle. Kiistaa aiheutti myös Jerusalemin Temppelivuoren asema.
Pakolaiset
Israelin itsenäisyyssodan aikana noin 700 000 pakolaista lähti kodeistaan. Palestiinalaiset ovat vaatineet täyttä paluumuutto-oikeutta. Israel ei ole suostunut tähän, koska silloin juutalaiset todennäköisesti jäisivät vähemmistöön omassa valtiossaan.
Israelin turvallisuus
Israelin neuvottelijat halusivat sopimukseen seuraavat vaatimukset: Palestiinan ilmatila kuuluu Israelin hallintaan, kriisitilanteessa Israelilla olisi oikeus sijoittaa joukkoja Palestiinan alueelle ja Palestiinan valtion täydellinen demilitarisointi.
