Bromisovaali
 | |
Bromisovaali | |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 2-bromi-N-karbamoyyli-3-metyylibutanamidi | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 496-67-3 |
| ATC-koodi | ? |
| PubChem CID | 2447 |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C6H11N2BrO2 |
| Moolimassa | 223,07 g/mol |
| SMILES | Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 154 °C |
| Liukoisuus veteen | 3,52 g/l |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Metabolia | ? |
| Puoliintumisaika | ? |
| Ekskreetio | ? |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria | ? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | Oraalinen |
Bromisovaali, tunnettu tavallisemmin nimellä bromivalenyyliurea on uni- ja rauhoittavana lääkkeenä käytetty bromipohjainen vanha unilääke. Sen on kehittänyt Knoll vuonna 1907, ja se on patentoitu vuonna 1909.[1]
Sitä myydään Aasiassa käsikauppalääkkeenä useilla valmistenimillä, kuten Brovarin[2], ja siihen on yleensä yhdistetty tulehduskipulääke.
Bromisovaali aiheuttaa väärinkäytettynä voimakkaita psyykkisiä ja neurologisia haittavaikutuksia.[3]
Katso myös
Lähteet
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
