Berylliumsulfaatti

Berylliumsulfaatti
Tunnisteet
CAS-numero 13510-49-1
PubChem CID 26077
Ominaisuudet
Molekyylikaava BeSO4
Moolimassa 105,08
Ulkomuoto Valkoinen kiteinen aine
Sulamispiste 580 °C (hajoaa)[1]
Tiheys 2,5 g/cm3[2]
Liukoisuus veteen 413 g/l (25 °C)[2]

[3]

Infobox OK

Berylliumsulfaatti (BeSO4) on beryllium- ja sulfaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään muiden berylliumyhdisteiden valmistukseen.

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö

Huoneenlämpötilassa berylliumsulfaatti on valkoista kiteistä ja hygroskooppista ainetta. Yhdisteen alkeiskoppi on tetragonaalinen. Kidevedettömän yhdisteen lisäksi tunnetaan kidevedelliset di-, ja tetrahydraatit (BeSO4·2H2O ja BeSO4·4H2O). Kidevesi poistuu rakenteesta kuumennettaessa. Berylliumsulfaatti liukenee hyvin veteen. Kuumennettaessa yhdiste hajoaa berylliumoksidiksi ja rikkitrioksidiksi.[1][4][5][6] Berylliumsulfaatti on myrkyllistä ja karsinogeenista[7].

Berylliumsulfaattia valmistetaan berylliumoksidin tai -hydroksidin ja rikkihapon välisellä reaktiolla.[4][5]

BeO + H2SO4 → BeSO4 + H2O
Be(OH)2 + H2SO4 → BeSO4 + 2 H2O

Berylliumsulfaattia käytetään pääasiassa berylliumoksidin valmistamiseen.[4][5]

Lähteet

  1. ↑ a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1051. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.7.2022). (englanniksi)
  2. ↑ a b William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–51. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.7.2022). (englanniksi)
  3. ↑ Beryllium sulfate tetrahydrate (Berylliumsulfaattitetrahydraatti) Käyttöturvallisuustiedote. 28.8.2023. Sigma-Aldrich / Merck. Viitattu 31.12.2023.
  4. ↑ a b c Donald J. Kaczynski:Beryllium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011.
  5. ↑ a b c Mark Svilar, Gary Schuster, Terence Civic, Phillip Sabey, Edgar Vidal, Stephen Freeman, Günter Petzow, Fritz Aldinger, Sigurd Jönsson, Peter Welge, Vera Kampen, Thomas Mensing & Thomas Brüning:Beryllium and Beryllium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2013.
  6. ↑ Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 106-107. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398. (englanniksi)
  7. ↑ Berylliumsulfaatin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 30.7.2022