Augsburgin tunnustuksen puolustus

Augsburgin tunnustuksen puolustus (Apologia confessionis) on yksi evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjoista. Sen kirjoitti Philipp Melanchthon vuonna 1531 vastauksena katolilaisten vastakirjoitukselle Augsburgin tunnustusta vastaan.[1]

Taustaa

Augsburgin tunnustus oli esitetty valtiopäivillä 25. kesäkuuta 1530. 3. elokuuta 1530 katoliset esittivät sen johdosta laatimansa vastakirjoituksen, Confutation, jonka katsottiin kumoavan evankelisten väitteet. Confutatiosta oli tehty kaksi versiota. Ensimmäinen oli sävyltään poleeminen ja keisari hylkäsi sen. Toisen osan kirjoituksesta vastasi Johannes Eck. Se on sävyltään asiallinen.

Protestantit antoivat kirjoitukselle nimen Paavillinen kumoamus (Confutatio pontificia). Confutatio esitteli katolisen uskonkäsityksen erotuksena protestanttiseen, ja se annettiin keisari Kaarle V:n nimessä.

Luterilaisten vaatiessa itselleen kopiota kumoamuksesta keisari asetti ehdoksi, etteivät luterilaiset kirjoittaisi siihen vastinetta. Tähän luterilaiset eivät suostuneet. Philipp Melanchthon laati puolustuskirjoituksen Augsburgin tunnustukselle käyttäen hyväkseen muistiinpanoja, joita luterilaiset olivat tehneet Kumoamusta luettaessa. Hän sai tämän kirjoituksen valmiiksi jo syyskuussa, mutta keisari kieltäytyi ottamasta sitä vastaan[2].[3]

Saatuaan valtiopäivien jälkeen Kumoamuksesta kunnollisen kopion Melanchthon jatkoi puolustuskirjoituksen laatimista[3]. Hän laati siitä latinalaisen version, jonka Justus Jonas käänsi saksaksi, ei tosin sana sanalta. Molemmat kieliversiot painettiin yhdessä Augsburgin tunnustuksen editio princepsin kanssa vuonna 1531[4].

Sisältö

Puolustuksessa käsitellään asiat Augsburgin tunnustuksen järjestyksen mukaan siten, että se mainitsee lyhyesti Confutatiossa esiintyvät myönnytykset ja käsittelee perusteellisesti niitä kohtia, joita se oli arvostellut. Teos on Augsburgin tunnustusta jyrkempi, perusteellisempi ja teologisempi, ja se on jaettu 14 kappaleeseen.[5]

Artikkeli Otsikko Tiivistelmä Viite
I Jumala Todetaan vastustajien (katolilaisten) hyväksyvän Augsburgin tunnustuksen ensimmäisen uskonkohdan, jonka mukaan Jumala on kolmiyhteinen, eli että on olemassa vain yksi jumalallinen olemus, jossa olemuksessa on kolme eri persoonaa. Todetaan tätä uskonkohtaa aina opetetun ja puolustetun ja uskotaan sen perustuvan Raamattuun, ja että tästä toisin ajattelevat ovat Kristuksen kirkon ulkopuolella. [6]
II Perisynti Todetaan, että vastustajat hyväksyvät perisyntiä koskevan uskonkohdan varauksin, sillä he moittivat sen määritelmää. Heidän mielestään jumalanpelon ja uskon puute ovat tekosyntejä eivätkä perisyntiä. Puolustuksessa perisynnin kuitenkin katsotaan aiheuttavan sen, ettei ihmisellä luonnostaan ole kykyä saada itsessään aikaan jumalanpelkoa ja luottamusta häneen. Kaste poistaa perisynnin syyllisyyden mutta jättää sen sisällön, pahan himon. Siteerataan Augustinuksen sanoja:"Synti annetaan anteeksi kasteessa, ei niin, että se lakkaisi olemasta, vaan niin, että sitä ei syyksi lueta." [7]
III Kristus Todetaan, että vastustajat hyväksyvät tämän uskonkohdan, eli sen, että Kristuksella on kaksi luontoa, joista Sana on ottanut inhimillisen luonnon persoonansa ykseyteen. Yksimielisyys koskee myös sitä, että Kristus on kärsinyt ja kuollut sovittaakseen Jumalan meidän kanssamme, herätetty kuolleista hallitsemaan uskovia sekä vanhurskauttamaan ja pyhittämään heitä. Todetaan myös Apostolisen ja Nikaian uskontunnustusten opettavan näin. [8]
IV Vanhurskautus
VII ja VIII Kirkko
IX Kaste Todetaan vastapuolen hyväksyneen tämän uskonkohdan. Todetaan kasteen olevan välttämätön pelastukseen ja että lapset tulee kastaa, sillä se on välttämätöntä ja tehokasta pelastuksen saavuttamiseen. Katsotaan omien seurakuntien puhtaan ja tunnollisen evankeliumin opetuksen varjelleen ne kasteenuusijoilta. Lapsia kastetaan, sillä pelastuksen lupaus koskee myös lapsia. Koska Kristuksen kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta, jossa ei ole sanaa ja sakramentteja, joiden kautta Kristus uudestisynnyttää, on lapset kastettava. Vedotaan Matteuksen evankeliumin käskyyn kastaa kaikki kansat. Lisäksi nähdään sen, että Jumala antaa Pyhän Hengen lapsena kastetuille, osoituksena tämän kasteen oikeellisuudesta. [9]
X Herran Ehtoollinen Todetaan vastapuolen hyväksyneen tämän uskonkohdan. Todetaan Kristuksen ruumiin ja veren olevan todellisesti ja olemuksellisesti läsnä ehtoollisessa ja että ne todellisesti tarjotaan sen näkyvien aineiden eli leivän ja viinin mukana niille, jotka ehtoollisen vastaanottavat. Todetaan, että Rooman kirkon (katolisen kirkon) lisäksi myös kreikkalainen kirkko (ortodoksit) hyväksyvät tämän käsityksen, mikä vahvistetaan sitaatein. [10]
XI Rippi. Syntien tunnustaminen
XII Parannus
XIII Sakramenttien luku ja käyttö
XIV Kirkollinen järjestys
XV Ihmisten säätämät kirkolliset tavat
XVI Maallinen hallinta
XVII Kristuksen tuomiolle tulo
XVIII Vapaa ratkaisuvalta
XIX Synnin alkusyy
XX Hyvät teot
XXI Pyhien avuksihuutaminen
XXII Herran ehtoollisen molemmat muodot
XXIII Pappien avioliitto
XXIV Messu
XXVII Luostarilupaus
XXVIII Kirkollinen valta

Asema osana luterilaista tunnustusta

Puolustuksen teki merkitykselliseksi se, että se oli Augsburgin tunnustuksen ensimmäinen kommentaari, joka kaiken lisäksi oli alkuperäisen tunnustuksen tekijän itse laatima. Se myös painottui esittelemään niitä opinkohtia, jotka katolisten laatima Kumoamus oli alkuperäisessä tunnustuksessa torjunut. Vuonna 1537 Schmalkaldenin kokouksessa evankeliset säädyt allekirjoittivat sekä Augsburgin tunnustuksen että sen puolustuksen. Näin kumpikin hyväksyttiin luterilaisen kirkon tunnustuskirjoiksi.[11]

Lähteet

  1. ↑ Tiililä, Osmo: Kristilliset kirkot ja lahkot, s. 178. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1961.
  2. ↑ Tiililä, Osmo: Kristilliset kirkot ja lahkot, s. 178. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1961.
  3. ↑ a b Kauko Pirinen: Luterilaisen kirkon tunnustuskirjojen synty ja luonne Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Arkistoitu 27.9.2011. Viitattu 20.5.2011.
  4. ↑ Tiililä, Osmo: Kristilliset kirkot ja lahkot, s. 178-179. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1961.
  5. ↑ Tiililä, Osmo: Kristilliset kirkot ja lahkot, s. 179. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1961.
  6. ↑ I uskonkohta. Jumala-Augsburgin tunnustuksen puolustus Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 22.5.2011.
  7. ↑ II uskonkohta. Perisynti-Augsburgin tunnustuksen puolustus Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Arkistoitu 4.4.2005. Viitattu 26.5.2011.
  8. ↑ III uskonkohta. Kristus-Augsburgin tunnustuksen puolustus Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 10.7.2011.
  9. ↑ IX uskonkohta. Kaste-Augsburgin tunnustuksen puolustus Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Arkistoitu 4.4.2005. Viitattu 23.11.2011.
  10. ↑ X uskonkohta. Herran ehtoollinen-Augsburgin tunnustuksen puolustus Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Arkistoitu 11.12.2011. Viitattu 16.2.2013.
  11. ↑ Kauko Pirinen: Luterilaisen kirkon tunnustuskirjojen synty ja luonne Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Arkistoitu 27.9.2011. Viitattu 13.6.2015.

Aiheesta muualla

Augsburgin tunnustuksen puolustus (Arkistoitu – Internet Archive)