Arvi Järventaus
| Arvi Järventaus | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. joulukuuta 1883 Oulu |
| Kuollut | 5. kesäkuuta 1939 (55 vuotta) Hartola |
| Ammatti | pappi, kirjailija |
| Vanhemmat | Heikki Ockenström ja Kaisa Kreeta s. Hämet |
| Puoliso | Jenny Katarina s. Wisuri |
| Kirjailija | |
| Aikakausi | 1916-1939 |
| Aiheet | kertomuksia Lapista ja Unkarista sekä historian tapahtumista |
| Esikoisteos | Risti ja noitarumpu (1916) ja Synnin mitta (1917) |
| Pääteokset | Rummut I-IV (1929-1930) |
| Palkinnot | |
| Valtion kirjallisuuspalkinto vuosina 1919, 1920, 1928, 1930 ja 1932 | |
| Muuta tietoa | |
| Unkarilaisen Debrecenin yliopiston kunniatohtori 1938 | |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Heikki Arvi Järventaus (vuoteen 1908 Ockenström; 17. joulukuuta 1883 Oulu – 5. kesäkuuta 1939 Hartola) oli suomalainen kirjailija ja pappi.[1]
Henkilöhistoria
Järventauksen vanhemmat olivat seppä Heikki Ockenström ja Kaisa Kreeta Hämet ja puoliso vuodesta 1908 Jenny Katarina Wisuri. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1904 ja vihittiin papiksi 1908.[2] Samana vuonna hän aloitti vt. kirkkoherrana Tervolassa ja solmi siellä avioliiton. Vuonna 1909 Järventaus toimi kirkkoherran apulaisena Ylitorniolla ja 1910–1916 kappalaisena Enontekiöllä. Lisäksi hän suoritti vuonna 1914 opintoja Hallen yliopistossa Saksassa. Loppuvuonna 1916 hän toimi v.t. vankilasaarnaajana Oulun lääninvankilassa ja joutui viemään aktivisti Taavetti Lukkariselle tiedon tämän teloittamisesta. Järventaus oli läsnä myös teloituksessa.[3] Suomen sisällissodassa Järventaus toimi länsiarmeijan esikunnassa pappina ja kenttäpappina.[2]
Vuosina 1918–1923 Järventaus toimi Sodankylän kirkkoherrana ja samalla myös vt. lääninrovastina Lapin rovastikunnassa vuosina 1919–1923. Vuodesta 1923 hän toimi kappalaisena Tuusulassa kuolemaansa saakka, mutta oli myös Keravan yhteiskoulun uskonnonopettaja vuosina 1923-1925.
Järventaus oli poliittisesti aktiivinen, ja varsinkin fennomania, suojeluskuntatoiminta ja heimoaate olivat lähellä hänen sydäntään.[4] Hän toimi muun muassa Pohjois-Uudenmaan suojeluskuntapiirin valistusohjaana kirjoittaen lukuisia artikkeleita piirin julkaisemaan Sarkatakki-lehteen.
Näyttelijä Mervi Järventaus[5] ja kenraaliluutnantti Jorma Järventaus[6] olivat Arvi Järventauksen lapsia.
Kirjallinen tuotanto
Järventaus oli Suomen itsenäisyyden alkuajan huomattavimpia kertomakirjailijoita, mitä osoittaa myös, että hänelle myönnettiin Valtion kirjallisuuspalkinto vuosina 1919, 1920, 1928, 1930 ja 1932. Suurin osa hänen kirjallisesta tuotannostaan liittyy Lappiin. Lisäksi hänet muistetaan historiallisista romaaneistaan, erityisesti Suomen sodasta kertovasta neliosaisesta romaanista Rummut. Viimeisten teostensa aiheet Järventaus sai Unkarista, jonne hän teki useita matkoja 1930-luvulla. Järventaus sai unkarilaisen Debrecenin yliopiston kunniatohtorin arvon 1938. Hänen tuotantoaan on käännetty unkarin lisäksi ainakin ruotsiksi, viroksi ja saksaksi.
Teokset
- Risti ja noitarumpu : Olaus Sirman tarina. Kirja, 1916.
- Synnin mitta : kertomus nykyaikaisesta Lapista. Kirja, 1917
- Tykkien virsi : kenttäpapin kokemuksia ja mielialoja vapaussodan päiviltä. Kirja, 1918[2]
- Uusi pirtti : 4-näytöksinen näytelmä. Kirja, 1918
- Kirkonlämmittäjä : romaani. WSOY, 1919
- Satu-Ruijan maa. Kirja, 1920
- Tunturikertomuksia. Kirja,1921
- Kaukainen onni : kertomus etsijän ikävästä. Kirja, 1922
- Ristilukki : Rakkauskertomus. Kirja, 1923
- Tunturin tuolta puolen : kertomuksia. Kirja, 1924
- Paimentytöt : 1-näytöksinen jääkäriaiheinen näytelmä. Kirja, 1924
- Maan hiljaiset : romaani suurten selkosten takaa. WSOY, 1925
- Runoilija Aatami Kuuskosken elämä. WSOY, 1925
- Erämaan matkaajille : saarnoja. WSOY, 1926
- Taivaallinen puuseppä : romaani. WSOY, 1927
- Tie selvä I-II : romaani. WSOY, 1928
- Kettusen komppanian Lapinmatka : kertomus Kettusen ja Ola Svenskin matkasta koulukaupungista kotia Lappiin. WSOY, 1929
- Rummut I-IV : historiallinen romaani 1808-1809 vuoden sodasta. WSOY, 1929–1930
- Maahantulo : kertomus unkarilaisten maanvalloituksen ajoilta. WSOY, 1931
- Savuava maa : historiallinen romaani Unkarin tuhosta vuonna 1526. WSOY, 1932
- Miehen kunnia : romaani. WSOY,1932
- Ja eläinten henki oli rattaissa : romaani veturimiesmaailmasta. WSOY, 1934
- Hyljätty kylä : romaani vanhasta Lapista. WSOY, 1935
- Yks' on tarpeellinen : uskonnollisaiheinen 3-näytöksinen, 8-kuvaelmainen näytelmä. WSOY, 1935
- Gönczölin vaunut : runoja. WSOY, 1936
- Sydenpolttajat : historiallinen romaani Unkarista 1700-luvun alkuvuosilta. WSOY,1937
- Itkevien pajujen maa : Unkaria sieltä ja täältä. WSOY, 1939
Lähteet
- ↑ Lehtola, Veli-Pekka: ”Järventaus, Arvi (1883–1939)”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 603–604. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c ”Arvi Järventaus”, Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan: Suomalaisten kirjailijain elämäkertoja, s. 654–660. Porvoo: WSOY, 1954.
- ↑ Järventauksen tähän liittyvä kertomus on julkaistu K. A. Wegeliuksen teoksessa Aseveljet I: Läntinen etappi ja Simon kahakka (Porvoo: Werner Söderström osakeyhtiö 1924), s. 56–58.
- ↑ Turtola, Martti: Heijastuksia. Keski-Uusimaan vuosikymmenet, s. 59-60. Keski-Uusimaa Oy, 2000. ISBN 952-91-2136-9.
- ↑ Mervi Järventaus Elonet. Viitattu 1.11.2019.
- ↑ Kuka Kukin On 1978 runeberg.org. Viitattu 24.12.2019.
Aiheesta muualla
- Vapaasti ladattavia Arvi Järventauksen e-kirjoja Projekti Lönnrotissa sekä Project Gutenbergissa.
- Arvi Järventaus. Kirjasampo.fi.
- Arvi Järventaus: Satu-Ruijan maa (1920). YLE Areenan äänikirjat. Lukijana Esko Salervo.
- Järventaus, Arvi hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- Arvi Järventaus sanoo mielipiteensä: Se, joka on Lapissa elänyt kymmenen vuotta, se on kypsä olemaan joka paikassa, Seura, 04.12.1935, nro 49, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| ||||||||||||||||||
