Armand Fallières
| Armand Fallières | |
|---|---|
 | |
| Ranskan 9. presidentti | |
| 18. helmikuuta 1906 – 18. helmikuuta 1913 | |
| Pääministeri | Maurice Rouvier Ferdinand Sarrien Georges Clemenceau Aristide Briand Ernest Monis Joseph Caillaux Raymond Poincaré Aristide Briand |
| Edeltäjä | Émile Loubet |
| Seuraaja | Raymond Poincaré |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. marraskuuta 1841 Mézin, Ranska |
| Kuollut | 22. kesäkuuta 1931 (89 vuotta) Loupillon, Ranska |
| Tiedot | |
| Puolue | Demokraattis-republikaaninen liitto |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Armand Fallières (6. marraskuuta 1841 Mézin – 22. kesäkuuta 1931 Loupillon)[1] oli ranskalainen poliitikko, joka toimi Ranskan pääministerinä vuonna 1883 ja Ranskan kolmannen tasavallan presidenttinä vuosina 1906–1913.
Fallières toimi vuodesta 1871 kaupunginvaltuutettuna Néracin kaupungissa ja hänet valittiin sieltä edustajainkamariin vuonna 1876. Hän kuului silloiseen vasemmistoon ja vastusti presidentti Patrice de Mac-Mahonin 1877 suorittamaa parlamentin hajottamista. Fallières toimi sisäministeriön alivaltiosihteerinä Jules Ferryn hallituksessa 1880–1881, sisäministerinä Charles Duclercin hallituksessa 1882–1883 ja kohosi itse pääministeriksi 29. tammikuuta 1883, mutta hänen hallituksensa kesti vain 21 päivää. Hän erosi pääministerin paikalta senaatin hylättyä hallituksen esityksen Ranskan kruununtavoittelijoiden maastakarkotuksesta.[1] Sen jälkeen Fallières toimi opetusministerinä Ferryn toisessa hallituksessa 1883–1885, sisäministerinä Maurice Rouvierin hallituksessa 1887, oikeusministerinä Pierre Tirardin ensimmäisessä hallituksessa 1887–1888 ja opetusministerinä tämän toisessa hallituksessa 1889–1890 sekä oikeus- ja kulttuuriministerinä Charles de Freycinetin hallituksessa 1890–1892.[2]
Fallières valittiin Ranskan senaattiin vuonna 1890 ja hän toimi sen puhemiehenä 1899–1906. Tammikuussa 1906 hänet valittiin Ranskan presidentiksi.[1] Hän sai vasemmiston ehdokkaana 449 ääntä vastaehdokkaana olleen Paul Doumerin saadessa 371.[2] Presidenttinä Fallières pitäytyi perustuslaillisissa tehtävissään. Kautensa päätyttyä helmikuussa 1913 hän vetäytyi julkisesta elämästä.[3]
Lähteet
- ↑ a b c Armand Fallières (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 2.8.2013.
- ↑ a b Nordisk familjebok (1907), s. 1325–1326 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 27.7.2013.
- ↑ Nordisk familjebok, täydennysosa (1923), s. 733 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 2.8.2013.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Armand Fallières Wikimedia Commonsissa
- Armand Fallierès (ranskaksi) Assemblée nationale
Ranskan kolmannen tasavallan presidentit
- Adolphe Thiers (1871–1873) | Patrice MacMahon (1873–1879) | Jules Grévy (1879–1887) | Sadi Carnot (1887–1894) | Jean Casimir-Perier (1894–1895) | Félix Faure (1895–1899) | Émile Loubet (1899–1906) | Armand Fallières (1906–1913) | Raymond Poincaré (1913–1920) | Paul Deschanel (1920) | Alexandre Millerand (1920–1924) | Gaston Doumergue (1924–1931) | Paul Doumer (1931–1932) | Albert Lebrun (1932–1940)
| ||||||||||||||||||
