Annikki Suni

Ritva Annikki Suni (vuosina 1966–1972 Malinen; 8. elokuuta 1941 Lappeenranta[1]29. heinäkuuta 2012 Helsinki[2]) oli suomalainen kirjallisuuden kääntäjä.

Ura

Suni valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1967. Hän työskenteli 1960-luvulta alkaen Yleisradion palveluksessa. Hän toimi paitsi kääntäjänä myös toimittajana ja ohjelmia ostavana filmitoimittajana. Vuonna 1983 hän siirtyi vapaaksi suomentajaksi.[1]

Sunin ensimmäiset kirjasuomennokset ovat 1970-luvulta. Hän keskittyi alkujaan ranskankielisten kirjojen suomentamiseen; käännettyjä teoksia ranskasta suomeksi on yli sata.[3]

Sunin suomentamia tunnettuja teoksia ovat muun muassa Simone de Beauvoirin Toinen sukupuoli ja saman tekijän Perhetytön muistelmat, Milan Kunderan romaanit Kiireettömyys, Identiteetti ja Tietämättömyys sekä vuoden 2008 kirjallisuuden nobelistin Jean-Marie Gustave Le Clézion Alkusoitto, Kaupunki nimeltä Onitsha ja Harhaileva tähti. Lisäksi Suni suomensi Tahar Ben Jellounin, Andreï Makinen ja Nancy Hustonin teoksia.

Suni kirjoitti kissoista Eläinmaailma-lehteen ja muun muassa vastasi lehdessä kissoja koskeviin kysymyksiin.

Palkintoja

Sunille myönnettiin Mikael Agricola -palkinto kahdesti. Vuonna 1985 hänet palkittiin kolmen teoksen, Gustave Flaubertin Salambo, Michel Tournier’n Pierrot ja yön salaisuudet ja Nathalie Sarrauten Lapsuus, suomennoksista ja vuonna 2008 Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -sarjan päätösosan Jälleenlöydetty aika suomennoksesta.[4] Vuonna 1983 hänelle myönnettiin Valtion kääntäjäpalkinto ja vuonna 2003 Pro Finlandia -mitali. WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinnon hän sai kahtena vuonna, 1983 ja 1998.[1] Suni sai vuonna 2009 yhdessä Ville Keynään kanssa Arts et Lettres -ritarikunnan ritarimerkit työstään ranskalaisen kirjallisuuden suomentajina.[5]

Yksityiselämä

Sunin toinen puoliso vuodesta 1989 oli toimittaja, kirjailija ja Suomen elokuva-arkiston entinen johtaja Kaarle Stewen.[1]

Lähteet

  1. a b c d Pullinen, Sari: Tunnustettu suomentaja Annikki Suni rakastaa sanoja, eläimiä ja taidetta. Lappeenrannan hävitettyä kauneutta hänen on surku. Etelä-Saimaa, 17.10.2004. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.9.2015.
  2. Suomentaja Annikki Suni on kuollut. Helsingin Sanomat 30.7.2012, s. B 1.
  3. Mikael Agricola -palkinto Annikki Sunille Yle Uutiset. 9.4.2008. Viitattu 30.7.2012.
  4. Mikael Agricola -palkinnon saajat teoksineen Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto. Viitattu 4.9.2015.
  5. Annikki Suni ja Ville Keynäs saivat ranskalaiset kunniamerkit (Internet Archivessa, tallennettu 30.7.2012) 28.10.2009. Ranskan Suomen-suurlähetystö (Bienvenue sur le site de l’Ambassade de France en Finlande). Arkistoitu 30.7.2012. Viitattu 4.9.2015.

Aiheesta muualla

  • Annikki Sunin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
  • Nikula, Jaana: Suni, Annikki (1941–2012). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 9.10.2015. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Auktoriteettitunnisteet Muokkaa Wikidatassa
Kansainväliset
  • ISNI
  • VIAF
Kansalliset
  • Tšekki
Henkilöt
  • Kansallisbiografia
  • Biografiasampo