Annika Idström
Ilse Annika Idström (12. marraskuuta 1947 Helsinki – 20. syyskuuta 2011 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, suomentaja ja dramaturgi. Hän tuli suomenruotsalaisesta perheestä, mutta kirjoitti suomeksi.[1]
Elämä ja ura
Idström kirjoitti ylioppilaaksi yksityisestä Laguska skolanista 1968, minkä jälkeen hän suoritti kieliopintoja Ranskassa 1968 ja 1971–1972. Hän opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa kamerataiteen osastolla 1968–1973 ja kirjallisuutta Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa 1970–1974.[1]
Vuonna 1975 Idström käsikirjoitti kuunnelman Minna Canthista. Hänen esikoisromaaninsa Sinitaivas ilmestyi vuonna 1980 ja toinen romaani Isäni, rakkaani seuraavana vuonna. Idströmin läpimurtoteos oli romaani Veljeni Sebastian (1985), joka oli myös Finlandia-palkintoehdokkaana. Teos kuvaa aikuisten maailmaa koulupojan näkökulmasta ja saavutti mainetta myös useina käännöksinä. Vuonna 1989 ilmestyi seuraava romaani, perhesuhteita käsittelevä Kirjeitä Trinidadiin, joka oli myös Finlandia-ehdokas. Idströmin viimeiseksi jäänyt romaani, Luonnollinen ravinto, ilmestyi vuonna 1994.[1]
Idström työskenteli freelancer-ohjaajana ja -dramaturgina 1973–1980 ja Nuoren Voiman Liiton toiminnanjohtajana 1976–1977. Hän jäi vapaaksi kirjailijaksi 1981. Idström myös opetti suomen kieltä ja kirjallisuutta Minnesotan yliopistossa 1984–1986 ja toimi kirjoittamisen ohjaajana Kriittisessä korkeakoulussa 1995–2001.[1]
Idströmin äiti oli Yleisradion pitkäaikainen musiikkitoimittaja Cay Idström[1] ja sisar käsikirjoittaja ja dramaturgi Tove Idström[2]. Idström eli avoliitossa Jotaarkka Pennasen kanssa 1968–1975 ja heille syntyi vuonna 1972 tytär, toimittaja Tyyne Pennanen.[1]
Idström kuoli haimasyöpään Helsingin Terhokodissa 63-vuotiaana 2011.[1]
Tuotanto
- Nuori Minna Canth (radiokuunnelma, 1975)
- Sinitaivas. Helsinki: WSOY, 1980. ISBN 951-0-09971-6.
- Isäni, rakkaani. Helsinki: WSOY, 1981. ISBN 951-0-10821-9.
- Veljeni Sebastian. Helsinki: WSOY, 1985. ISBN 951-0-17322-3.
- Kirjeitä Trinidadiin. Helsinki: WSOY, 1989. ISBN 951-0-15321-4.
- Muistoja Caprilta (tv-näytelmä, 1993)
- Luonnollinen ravinto. Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19011-X.
Suomennoksia
- Bjørg Vik: Tyttäret (kuunnelma, 1983)
- Vita Andersen: Turvallisuusnarkomaanit: runoja (1983)
- Astrid Saalbach: Jäljet hiekassa (kuunnelma, 1983)
- Suzanne Brøgger: Tone (näytelmä, Kemin kaupunginteatteri, 1985)
- Cecilie Løveid: Imu (proosarunoja, 1987)
- Synnøve Søe: Isä! (romaani, 1991)
- Marguerite Duras: Kirjoitan (2005)
Palkinnot ja tunnustukset
- Kalevi Jäntin palkinto (1981)
- Valtion kirjallisuuspalkinto (1985)
- Uudenmaan läänin taidepalkinto (1990)
- Pro Finlandia (1994)
- Finlandia-palkintoehdokkuus (1985 ja 1989)
- Valtion viisivuotinen kirjailija-apuraha (1998)
Lähde[1]
Lähteet
- ↑ a b c d e f g h Perttula, Irma: Idström, Annika (1947–2011) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 9.10.2015 (päivitetty 14.3.2016). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 27.2.2022.
- ↑ Miettinen, Anssi: Muistot: Annika Idström HS.fi. 21.9.2011. Viitattu 27.2.2022.
Aiheesta muualla
- Ylen Elävä arkisto: Annika Idström kirjoitti, koska ei muuta osannut.
- Sanojen ajan artikkeli Annika Idströmistä Kirjasampo.fi:ssä.
| ||||||||||||||||||
