Anarkosyndikalismi
Anarkosyndikalismi on anarkismin haara, jossa ammattiliittoja (ransk. syndicats) pidetään yhteiskunnallisen vapautumisen ja vallankumouksen airuina sekä tulevan anarkistisen yhteiskunnan siemeninä.[1]
Teoria
Anarkosyndikalistien mukaan omistava luokka ja valtio eivät luo mitään, vaan ne ovat vain tuottavien työläisten parasiitteja. Kun työväki yhdistyy ja lakkaa hyödyttämästä riistäjiään, järjestelmä romahtaa ja seuraa vallankumous. Anarkismiin siirtymisen tärkein väline on yleislakko.[1]
Anarkosyndikalistit haluavat maailman tuotannon rakentuvan teollisuusryhmittäin jokaisella tuotannon alalla, ja integroituvan talousliitoksi. Päätöksenteko olisi kuitenkin kollektiivista ja perustuisi kunkin työpaikan yleiskokouksen päätöksiin. Tuotanto perustuisi ihmisten tarpeisiin ja takaisi että kaikki saisivat tarvitsemansa asiat ja palvelut.[1]
Historia
Anarkosyndikalismi yhdistetään etenkin Rudolf Rockeriin (1873–1958).[1]
Espanjan sisällissodan aikana Barcelona ja sitä ympäröivä Katalonia jäi anarkosyndikalistien valtaan. Espanjan tasavallan puolella olevat anarkistit, vuonna 1910 Barcelonassa perustettu työväen kansalliskonfederaatio Confederación Nacional del Trabajo (CNT), kumosivat ammattiyhdistysliikkeen perusteella järjestäytyneen miliisin avulla vanhan vallan. Tavarat jaettiin hankintakuponkien perusteella ja arvon mittana olivat työtunnit, jotka olivat kaikilla yhtä arvokkaita.
Katso myös
- Anarkososialismi
Lähteet
- ↑ a b c d Dupuis-Déri, Francis (toim. Badie, Bertrand & Berg-Schlosser, Dirk & Morlino, Leonardo): ”Anarcho-Syndicalist Anarchism”, International Encyclopedia of Political Science, s. 76. Sage, 2011. ISBN 978-1-4129-5963-6.
Kirjallisuutta
- Rocker, Rudolf: Anarkosyndikalismi: Vapaa työväenliike. (Anarcho-syndicalism, 1938.). Helsinki: Suomen anarkistiliitto, 1996. ISBN 952-90-7935-4.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Anarkosyndikalismi Wikimedia Commonsissa
