Aika jonka sain

Aika jonka sain
Virallinen elokuvajuliste
Virallinen elokuvajuliste
Ohjaaja Tuukka Temonen
Käsikirjoittaja
  • Tuukka Temonen
  • Olga Temonen
Tuottaja
  • Tuukka Temonen
  • Olga Temonen
Säveltäjä Miikka Huttunen
Kuvaaja
  • Aki Huttunen
  • Mikko Kaurio
  • Ida Tunturipuro
Leikkaaja Juha Kärkkäinen
Lavastaja Einari Saarinen
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Optipari
Levittäjä Kuusan Kino
Ensi-ilta
  • 2020-03-1313. maaliskuuta 2020
Kesto 104 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Budjetti 830 000 euroa[1]
Katsojat 57 010 (14.12.2020)[2]
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ] Näytä Wikidatasta tulevat arvot
Infobox OKNimi-testi OK

Aika jonka sain on vuonna 2020 ensi-iltansa saanut suomalainen draamaelokuva, jonka on ohjannut Tuukka Temonen. Temonen on myös käsikirjoittanut ja tuottanut elokuvan yhdessä pääosanäyttelijä Olga Temosen kanssa. Elokuva perustuu tositapahtumiin ja kertoo kilparatsastaja Jaana Kivimäestä, joka halvaantui onnettomuudessa ja palasi hevosen selkään pararatsastajana. Elokuva kertoo Kivimäen tarinan onnettomuutta edeltävästä ajasta ensimmäisiin paralympialaisiin asti.

Aika jonka sain sai ensi-iltansa 13. maaliskuuta 2020.

Rooleissa

 Olga Temonen  Jaana  
 Pilvi Hämäläinen  Marjut  
 Ville Myllyrinne  Teppo  
 Satu Silvo  psykologi  
 Sebastian Rejman  Marko  
 Mikael Rejström  André  
 Riitta Havukainen  Helena  
 Hilma Temonen  Elena  
 Helga Temonen  Eevi  
 Inka Kallén  nuori Helena  
 Tommi Eronen  Jaanan isä  
 Jussi Puhakka  Hartikainen  
 Emma Lahti  baarityöntekijä  
 Sirkka Tuomala  Tepon äiti  
 Anu Sinisalo  Suokas  
 Tatu Sinisalo  Rantala  
 Konsta Hietanen  Ensihoitaja  

Vastaanotto

Elokuva on saanut vaihtelevia arvosteluja. Kaakon Viestinnän lehtien arvostelussa Timo Alho antoi elokuvalle neljä tähteä viidestä ja sitä kuvattiin "inspiroivaksi tosikertomukseksi, jossa Olga Temonen tekee hienon roolisuorituksen".[3] Elokuvalehti Episodi puolestaan antoi elokuvalle yhden tähden luonnehtien elämäkertaa kankeaksi ja henkilöhahmoja yksitahoisiksi.[4] Me Naiset antoi elokuvalle kaksi tähteä ja piti elokuvaa tason laskuna verrattuna Temosen kahteen aiempaan kokopitkään elokuvaan.[5] Helsingin Sanomain Miska Rantanen antoi elokuvalle kolme tähteä ja totesi, että Temonen kertoo tarinan ”ytimekkäästi ja hallitusti”.[6]

Elokuva sai ensi-iltansa perjantaina 13. maaliskuuta 2020. Se oli avausviikonloppunaan katsotuin elokuva Suomessa 10 000 katsojalla, mikä oli yli neljännes koko viikonlopun kaikista katsojista. Koronaepidemian vuoksi elokuvateattereiden kokonaiskatsojaluvut putosivat edelliseen viikonloppuun verrattuna 60 prosenttia.[7] Temoset päättivät ottaa riskin eivätkä siirtäneet ensi-iltaa, koska halusivat ”näyttää ihmisille tämän kaiken keskellä elokuvaa, jonka aihe on kannustava”.[8] Seuraavalla viikolla Suomen elokuvateatterit suljettiin ja elokuva tuotiin teattereihin myöhemmin uudelleen.[9] Kesän aikana elokuva oli monta kertaa viikonlopun katsotuin[10], ja joulukuuhun 2020 mennessä se oli kerännyt 57 010 katsojaa.[11]

Kaikesta huolimatta elokuva oli ensimmäisen viikonloppunsa jälkeen saanut enemmän katsojia kuin Temosen aiempi ohjaustyö, vuoden 2018 Valmentaja, kokonaisuudessaan.[12]

Lähteet

  1. Tuukka Temoselta kolmas tositarina – Aika jonka sain kuvataan syksyllä Elokuvauutiset.fi. 3.6.2019. Viitattu 18.3.2020.
  2. Kotimaisten elokuvien katsojaluvut 2020 Päivitetty 14.12.2020. Suomen elokuvasäätiö. Arkistoitu 15.1.2021. Viitattu 25.3.2020.
  3. Tuukka ja Olga Temosen tositarina onnistuu koskettamaan ja Nicolas Bedos keksimään aikamatkailun, mutta Mr. Jones ei tavoita maailmansotaa enteileviä tunnelmia, kirjoittaa Etelä-Saiman elokuvakriitikko Etelä-Saimaa. 13.3.2020. Viitattu 18.3.2020.
  4. Aika jonka sain Episodi. 13.3.2020. Viitattu 18.3.2020.
  5. Katsoimme Tuukka ja Olga Temosen uusimman Aika jonka sain -elokuvan – tarinassa riittäisi ammennettavaa, mutta missä on letkeys? Me Naiset. 13.3.2020. Viitattu 18.3.2020.
  6. Rantanen, Miska: Tuukka Temonen onnistuu hevosdraamassa. Helsingin Sanomat, 13.3.2020, s. B 5. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.5.2020.
  7. Top 20: Aika jonka sain hiljaisen elokuvaviikonlopun ylivoimaisesti katsotuin 16.3.2020. Suomen elokuvasäätiö. Arkistoitu 18.3.2020. Viitattu 18.3.2020.
  8. Kanerva, Arla ym.: Korona kurittaa taiteilijoita ja vie tuloja. Helsingin Sanomat, 14.3.2020, s. C 6–7. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.3.2020.
  9. Tuoko koronaepidemia Olga ja Tuukka Temoselle satojen tuhansien tappiot? – Olga: ”Meillä on vielä mahdollisuus selvitä” Seura. 26.3.2020. Viitattu 26.3.2020.
  10. Top 20: Viikonlopuin katsotuin oli monennetta kertaa Aika jonka sain 27.7.2020. Suomen elokuvasäätiö. Viitattu 25.12.2020.
  11. Kotimaisten elokuvien katsojaluvut 2020 (Arkistoitu – Internet Archive), Suomen elokuvasäätiö
  12. Typpö, Juha: Elokuvateatterien salit tyhjenivät. Helsingin Sanomat, 16.3.2020, s. A 27. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.3.2020.

Aiheesta muualla

  • Aika jonka sain Elonet.
  • Aika jonka sain Internet Movie Databasessa (englanniksi)
  • Elokuvan kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive)
  • n
  • k
  • m
Pitkät elokuvat (ohjaus)
  • Teit meistä kauniin (2016)
  • Valmentaja (2018)
  • Aika jonka sain (2020)
  • Pohjolan satoa (2022)
TV-sarjat (ohjaus)
  • The McCoys Show (2003)
  • Arman reilaa (2004)
  • T.I.L.A. Extra (2004)
  • Diili (2005)
  • Diili+ Johtoryhmä (2005)
  • Get Up, Stand Up! (2005)
  • Loman tarpeessa (2005)
  • Fabio & Fabrizio (2006)
  • Sota & rauha (2006)
  • Joulu Halosenniemessä (2007)
  • Muutosta ilmassa (2007)
  • Näin se tehtiin (2008-2009)
  • Afganistan (2011)
  • Heroes of the Baltic Sea (2016)
Dokumenttielokuvat (ohjaus)
  • Apulanta: Mustin hevonen (1999)
  • Making of Pahat pojat (2003)
  • Stand up - Ryhmä Komedia Dynamo: Ensimmäinen painos (2006)
  • Plan Suomi 10 vuotta (2007)
  • Ja ihmisillä hyvä tahto (2008)
  • Presidentintekijät (2014)
Lyhytelokuvat (ohjaus)
  • Apulanta: Anna mulle piiskaa (1996)
  • Apulanta: Mitä vaan (1997)
  • Apulanta: Käännä se pois (1999)
  • Tohtori Halla ja mustempi hevonen (1999)
  • Apulanta: Ei yhtään todistajaa (2000)
  • Apulanta: Reunallat (2000)
  • Children Of Bodom: Every Time I Die (2000)
  • The 69 Eyes: Brandon Lee (2000)
  • Amorphis: Alone (2001)
  • Bitch Alert: Monday (2001)
  • Flegmaatikot: Hallitse & hajoita (2001)
  • Jonna Tervomaa: Kupla (2001)
  • Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Nyt on mies (2001)
  • Tuula: Find A Way (2001)
  • Charon: Little Angel (2002)
  • Maj Karman Kauniit Kuvat: Rocktähti (2002)
  • Mannhai: Spiritraiser (2002)
  • Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Lumessakahlaajat (2002)
  • Bitch Alert: Loveson (2003)
  • Fintelligens: Kaikki peliin (2003)
  • Happoradio: Pois Kalliosta (2003)
  • I'dees: Brave And Optimistic Girl (2003)
  • Lost Soul Division: Castaway (2004)
  • Ismo Alanko Säätiö: Paskiainen (2006)
  • Diandra: Pidä huolta (2015)