Aaro Miettinen

Aaro Miettinen (12. tammikuuta 1889 Siilinjärvi – 3. tammikuuta 1950) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajana Valkoisessa armeijassa.^[1][2]

Miettisen vanhemmat olivat maanviljelijä Nestor Miettinen ja Anna Liisa Tiirikainen.^[1][2]

Miettinen kirjoitti ylioppilaaksi Kuopion klassillisesta lyseosta vuonna 1910 ja liittyi Savolaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan maanviljelys-taloudellisella osastolla vuosina 1910–1915 ja suoritti metsänhoidon alkututkinnot.^[1][2]

Miettinen työskenteli maanviljelysharjoittelijana ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 21. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän osallistui vuonna 1917 Polangenissa järjestetyille erikoiskursseille (pommarikurssi).^[1][2]

Miettinen astui Suomen armeijan palvelukseen luutnantiksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 1. Jääkärirykmentin 1. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Lempäälässä ja Säiniöllä sekä Viipurissa.^[1][2]

Miettinen siirrettiin sisällissodan jälkeen 5. kesäkuuta 1918 alkaen Karjalan kaartin rykmenttiin. jossa hän toimi komppanianpäällikkönä eri komppanioissa. Hän hoiti myös satunnaisesti pataljoonan komentajan tehtäviä. Hänet siirrettiin 5. helmikuuta 1920 alkaen päälliköksi Käkisalmen Läänin rykmenttiin 9. komppaniaan. Käkisalmelta hänet komennettiin 6. huhtikuuta 1921 Yleisesikunnan topografikursseille, missä hän johti 30. kesäkuuta – 30. syyskuuta 1921 välisen ajan Helsingin linnoitusalueen kartoitustöitä. Käkisalmen Läänin rykmentistä hänet siirrettiin 20. huhtikuuta 1921 Savon jääkärirykmenttiin, missä hän toimi aluksi päällikkönä 6. komppaniassa ja 31. elokuuta 1921 alkaen niin ikään päällikkönä 3. konekiväärikomppaniassa. Konekiväärikomppaniasta hänet siirrettiin 21. helmikuuta 1922 lähtien päälliköksi 4. komppaniaan. Armeijasta Miettinen erosi 19. huhtikuuta 1922 ja työskenteli sen jälkeen maanmittarien apulaisena ja muissa vastaavissa töissä. Luottamustehtävistä mainittakoon kuuluminen jäsenenä vuonna 1920 Suomen ja Venäjän välisen Karjalankannaksen rajakomissioon.^[1][2]

Miettinen osallistui talvisotaan toimistopäällikkönä Pohjois-Savon suojeluskuntapiirin esikunnassa ja talousupseerina Jalkaväkirykmentti 37:n 2. pataljoonassa. Välirauhan aikana hän toimi Jalkaväenkoulutuskeskus 5:ssä. Jatkosotaan hän osallistui komppanianpäällikkönä Jalkaväenkoulutuskeskus 12:ssa ja aluepäällikkönä Sortavalan ilmasuojelupiirissä vuoteen 1942 saakka, jolloin hänet vapautettiin palveluksesta.^[2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Hilfsgruppenfiihrer 1. lokakuuta 1916 Gruppenfiihrer 12. elokuuta 1917 Luutnantti 11. helmikuuta 1918 Kapteeni 31. heinäkuuta 1919		Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera (1918 ja 1940) Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Jääkärimerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.