İsmet İnönü

İsmet İnönü
İnönü vuonna 1938
İnönü vuonna 1938
Turkin 2. presidentti
11.11.1938–22.5.1950
Pääministeri Celal Bayar
Refik Saydam
Ahmet Fikri Tüzer
Şükrü Saracoğlu
Recep Peker
Hasan Saka
Şemsettin Günaltay
Edeltäjä Mustafa Kemal Atatürk
Seuraaja Celal Bayar
Henkilötiedot
Syntynyt24. syyskuuta 1884
Izmir
Kuollut25. joulukuuta 1973 (89 vuotta)
Ankara
Puoliso Mevhibe İnönü
Tiedot
Puolue Tasavaltalainen kansanpuolue
Uskonto islam
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Sotilaspalvelus
Puolustushaara Turkki Turkin maavoimat
Sotilasarvo kenraali
Taistelut ja sodat Ensimmäinen maailmansota
Turkin itsenäisyyssota
[ Muokkaa Wikidatassa ] Näytä Wikidatasta tulevat arvot
Infobox OK
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tarkennus: vain elin- ja ministerivuosille lähde

Mustafa İsmet İnönü (24. syyskuuta 1884 – 25. joulukuuta 1973) oli turkkilainen kenraali, valtiomies ja maan toinen presidentti 1938–1950. İnönü oli myös Turkin pääministerinä 1923–1924, 1925–1937 ja 1961–1965.[1]

Elämä

İnönü syntyi Izmirissa kurdilaiseen perheeseen. Suku on alun perin Malatyasta, Itä-Turkista. Hänen isänsä oli Osmanien valtakunnan virkamies ja äitinsä Turkin–Venäjän sodan pakolaisia Bulgariasta. Isän ammatin vuoksi perhe muutti usein kaupungista toiseen. İsmet İnönü suoritti opintonsa Sivasissa. Hän valmistui sotilasakatemiasta 1903. Osmanien armeijassa hän kukisti kapinoita Rumeliassa ja Jemenissä. Balkanin sodan aikana hän palveli Bulgarian vastaisella rintamalla. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän palveli Itä-Syyriassa ja myöhemmin länsirintaman komentajana. Hän työskenteli myös Mustafa Kemal Paššan kanssa Kaukasian rintamalla.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen İnönü liittyi turkkilaisnationalistiseen liitteeseen Anatoliassa ja tuli nimitetyksi Länsi-Turkin armeijan komentajaksi, minkä aseman hän piti koko Turkin itsenäisyyssodan ajan. İnönü ylennettiin prikaatikenraaliksi heti "İnönün taisteluiden" jälkeen, kun hän oli voittanut Kreikan armeijan Länsi-Anatoliassa. Itsenäisyyssodan aikana hän oli myös Suuren kansalliskokouksen jäsen.

Hänet nimitettiin pääneuvottelijaksi Turkin delegaation Lausanneen, jossa hän puolusti voimakkaasti Turkin vaatimuksia, mikä sai neuvottelut kestämään odotettua kauemmin.

İnönü oli Turkin pääministerinä useita kertoja ja joutui hoitamaan kriisejä, kuten šeikki Siadin kapinan ja Kemal Atatürkin murhayrityksen Izmirissä. Vuoden 1929 talouskriisin myötä hän otti käyttöön taloussuunnitelman, joka sai vaikutteita Neuvostoliiton viisivuotissuunnitelmasta.

Atatürkin seuraaja

Atatürkin kuoleman jälkeen Inönü oli varteenotettavin ehdokas hänen seuraajakseen, ja kansalliskokous valitsi hänet presidentiksi. Toinen maailmansota alkoi hänen ensimmäisenä presidenttivuotenaan ja sekä akselivallat että liittoutuneet painostivat Turkkia liittymään puolelleen. Saksa lähetti Ankaraan Franz von Papenin ja Winston Churchill tapasi İnönün salaa rautatievaunussa lähellä Adanaa 30. tammikuuta 1943. İnönü tapasi myöhemmin Churchillin ja Franklin D. Rooseveltin toisessa Kairon konferenssissa joulukuun alussa 1943.

Vuoteen 1941 mennessä liittoutuneet uskoivat Turkin puolueettomuuden olevan niille eduksi sen estäessä akselivaltojen pääsyn käsiksi Lähi-idän öljyvaroihin. Akselivaltojen voitot vuoden 1942 lopulla saivat Rooseveltin ja Churchillin harkitsemaan asiaa uudelleen ja Churchill vaati Turkkia avaamaan uuden rintaman Balkanille, vaikka Roosevelt näki tämän riskit. İnönü puolestaan pyrki pitämään Turkin sodan ulkopuolella mahdollisimman pitkään ja vaati Yhdysvalloilta ja Britannialta takuita Neuvostoliittoa vastaan sodan jälkeen, jos se päättäisi ottaa haltuunsa Mustallemerelle johtavat salmet. Neuvostoliiton pelko sai Turkin lopulta luopumaan liittoumattomuudesta ja liittymään Natoon 1952. İnönü onnistui pysymään sodan ulkopuolella ja julisti sodan Saksalle ja Japanille vasta helmikuussa 1945.

Vuonna 1950 İnönün Tasavaltalainen kansanpuolue hävisi Turkissa järjestetyt ensimmäiset vapaat vaalit, minkä jälkeen İnönü oli kymmenen vuotta oppositiojohtajana, kunnes palasi pääministeriksi vuoden 1960 vallankaappauksen jälkeen.

İnönü kuoli vuonna 1973. Hänet on haudattu Atatürkin mausoleumin viereen Ankaraan.

Lähteet

  1. ↑ İsmet İnönü Encyclopedia Britannica. Viitattu 23.10.2013.

Aiheesta muualla

  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta İsmet İnönü Wikimedia Commonsissa
  • Ismet Inönü - kreikkalaisten kurittaja ja Kemalin työtoveri, Suomen Kuvalehti, 07.01.1939, nro 1, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot


Presidentin tunnus

Kemal Atatürk (1923–1938) | İsmet İnönü (1938–1950) | Celal Bayar (1950–1960) | Cemal Gürsel (1960–1966) | Cevdet Sunay (1966–1973) | Fahri Korutürk (1973–1980) | Kenan Evren (1980–1989) | Turgut Özal (1989–1993) | Süleyman Demirel (1993–2000) | Ahmet Necdet Sezer (2000–2007) | Abdullah Gül (2007–2014) | Recep Tayyip Erdoğan (2014–)

Turkin lippu
Turkin pääministerit
Auktoriteettitunnisteet Muokkaa Wikidatassa
Kansainväliset
  • FAST
  • ISNI
  • VIAF
  • WorldCat
Kansalliset
  • Norja
  • Ranska
  • BnF data
  • Saksa
  • Israel
  • Yhdysvallat
  • Tšekki
  • Australia
  • Kreikka
  • Alankomaat
  • Vatikaani
Tieteilijät
  • CiNii
Henkilöt
  • Deutsche Biographie
  • Trove
Muut
  • NARA
    • 2
  • SNAC
  • IdRef
  • İslâm Ansiklopedisi