Östersundomin suurpiiri
| |||
| Helsingin alueellinen jako | |||
| Suurpiirin nro | 8 | ||
| Maapinta-ala (km²) | 26,16 (31.12.2018)[1] | ||
| Väestö | |||
| - Väkiluku | 1 944 (31.12.2018)[1] | ||
| - Väestötiheys (as./km²) | 74 (31.12.2019)[1] | ||
| - Suomenkieliset (%) | 74,6 (31.12.2018)[1] | ||
| - Ruotsinkieliset (%) | 19,4 (31.12.2018)[1] | ||
| - Muun kieliset (%) | 6,0 (31.12.2018)[1] | ||
| Työpaikkoja | 424 (31.12.2017)[1] | ||
| Työttömyysaste (%) | 7,6 (2018)[1] | ||
| Peruspiirit | Östersundom[2] | ||
| Lähialueet | |||
Östersundomin suurpiiri (ruots. Östersundoms stordistrikt) on Helsingin kaupunkisuunnittelullinen suurpiiri. Suurpiiri on samalla myös Östersundomin peruspiiri.
Östersundomin suurpiiriin kuuluvat Östersundomin, Salmenkallion, Talosaaren, Karhusaaren ja Ultunan kaupunginosat. Suurpiiri muodostettiin vuoden 2009 alussa Helsinkiin liitetyistä Vantaan ja Lounais-Sipoon alueista.[1]
Östersundomin suurpiiri on pinta-alaltaan 26,16 neliökilometriä. Vuoden 2018 lopussa alueella asui 1 944 asukasta ja asukastiheys oli 74 asukasta neliökilometriä kohden. Se on Helsingin suuralueista selvästi väkiluvultaan pienin ja harvimmin asuttu. Östersundomissa on runsaasti maaseutumaisia ja luonnonläheisiä alueita. Suurpiiristä metsää on 10,89 neliökilometriä, mikä on yli 40 prosenttia alueen pinta-alasta.[1]
Östersundom on Helsingin vauraimpia alueita. Vuonna 2017 asukkaiden vuositulo oli keskimäärin 60 366 euroa. Työllisyysaste oli vuoden 2017 lopussa 80,9 prosenttia, mikä oli Helsingin korkeimpia. Vuoden 2017 lopussa suurpiirissä oli 424 työpaikkaa.[1]
Östersundomin rakennuskanta koostuu pääosin pientaloista. Asuntojen keskikoko oli vuoden 2018 lopussa 160,7 neliömetriä ja asumisväljyys 55,8 neliömetriä asukasta kohden. Luvut ovat Helsingin suurimmat. Vuokra-asuntojen osuus kaikista asunnoista oli 9,0 prosenttia.[1]
Kuvia
-
Östersundomin kirkko -
Östersundomin ostoskeskus -
Maalaismaisemaa Salmenkalliossa -
Karhusaaren venesatama -
Seututietä 170 vuonna 2008, kun Östersundomin alue kuului vielä Sipooseen
Lähteet
- Jaakola, Ari (toim.): Helsingin tilastollinen vuosikirja 2018. Helsinki: Helsingin kaupunki, 2018. ISSN 1799-5264. Teoksen verkkoversio (PDF).
Viitteet
- ↑ a b c d e f g h i j k l Tikkanen, Tea: Helsinki alueittain 2019 (PDF) (s. 13–14, 17, 28, 190–193) Helsingin kaupunki. Viitattu 25.2.2021.
- ↑ Jaakola, 2018, s. 33
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
